keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tacolasagne

Sunnuntaina kokeiltiin uutta herkkua, jota tullaan jatkossakin meillä syömään. Helpompaa ja nopeampaa vaihtoehtoa perinteisestä lasagnesta eli tacolasagnea. Lasagneen tarvitset vain: 



n.500g jauhelihaa
2 tomaattia
2 pientä sipulia
 250g salsakastiketta
burrittomaustepussi
250g juustodippiä 
tacosipsejä
175g mozarellaraastetta


Ruskista jauheliha, kuullota sipuli ja lisää joukkoon mausteet, pilkottu tomaatti ja salsakastike. Kaada seosta vuoan pohjalle ja asettele päälle tacosipsejä. Toista sama niin kauan kuin vuokaan mahtuu. Toiseksi viimeiseen kerrokseen kaada juustodippi ja asettele vielä päälle kerros tacoja ja juustoraaste. 
Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Alkuperäinen ohje löytyy täältä!



Lopputulos oli erittäin hyvää, ehkä vähän tulista minun makuun, mutta kaikki meni hyvillä mielin alas. Jos teillä ei tykätä niin tulisesta ruuasta, kannattaa korvata burrittomaustepussi itselle mieluisilla miedommilla mausteilla.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Kun lapsi nukkuu

Tiskaamista, pyykinpesua, imurointia ja pölyjen pyyhkimistä. Nämä kaikki saavat unohtua kun lapsen saa nukkumaan yöuniaan. Silloin on äidin omaa aikaa. Ei tarvitse tehdä mitään jos ei jaksa ja yleensä olenkin illalla niin rättiväsynyt, että voisin mennä nukkumaan samaan aikaan kuin Ilona. Useimmiten kuitenkin päätän tarkistaa vielä sähköpostin ja blogin kävijämäärän.

Samalla huomaankin, että muutama seuraamani blogi on kirjoittanut uuden mielenkiintoisen postauksen, jotka on aivan pakko lukea juuri nyt. Jokin näistä teksteistä houkuttelee kirjoittamaan myös omaan blogiin uuden julkaisun ja luonnoksiin pari tekstiä lisää odottamaan julkaisulleen sopivaa päivää. Kello lähestyy yhtätoista, mutta onhan pakko tarkistaa mitä Facebookissa on tapahtunut. Samalla muistan, että Salattujen elämien jakso jäi katsomatta ja klikkaan itseni Katsomoon. Jakson loputtua huomaan uuden Iholla jakson ilmestyneen ja päätän hakea iltapalaa ja katsoa vielä yhden jakson. Kello alkaa lähestyä kahtatoista eivätkä silmät pysy enää auki. Käyn pikasuihkussa ja menen tukka märkänä nukkumaan. Samassa Ilona herääkin jo syömään ensimmäisen kerran..

Ennen nukkumatin tuloa päässä pyörii keittiön tiskivuori, joka on taas kasvanut parilla tiskillä eikä pyykkikori ole tyhjentynyt itsestään. Onneksi voin olla aika varma, että päivällä olen pirteämpi ja Ilonan päiväunien aikana koti alkaa näyttää taas siltä, että täällä asuu joku. Onhan minulla ainakin kolme tuntia aikaa vain ja ainoastaan siivoamiselle. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen, että osaan ottaa omaa aikaa, vaikka sitä voisi käyttää jossain muuallakin kuin tietokoneen edessä istuen. Muutama kirja odottaa lukuaan ja keskeneräisiä käsitöitä on enemmän kuin laki sallii. Ehkä sitten eläkkeellä virkkaan loppuun vastasyntyneen vauvan tossut..


Täältä löydät linkit muihin saman aiheen postauksiin! Mitä te teette kun lapsi nukkuu?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Äidit vs. isät

Monesti, tai oikeastaan aina meidät vanhemmat eritellään äideiksi ja isiksi vaikka vanhempiahan me vaan ollaan jokainen. Ei ole mitään tiettyä mallia minkä mukaan isät toimivat ja minkä mukaan äidit. Lähes kaikki lastenhoito onnistuu ihan kummalta tahansa samoin kuin kotityöt. Ainoastaan imettäminen onnistuu vain äidiltä, mutta onneksi korvikkeetkin on keksitty. Monesti oletetaan, että äiti pitää täyden äitiys- ja vanhempainvapaan ja sen perään vielä hoitovapaan. Ihan yhtä hyvin kotiin voi jäädä myös isä, mummu tai kummitäti. Miksei alan ammattilainenkin jos se on vanhempien ja lapsen kannalta paras ratkaisu. 

Äidin oletetaan menevän lapsen kanssa neuvolaan, hammaslääkäriin ja kerhoihin. Neuvolassa ei ole edes tuolia isälle jos molemmat vanhemmat sattuvat olemaan mukana. Kutsut perhekerhoihin ja lastentapahtumiin tulevat äidin nimellä. Vielä äitiysneuvolassa on ennemminkin sääntö eikä poikkeus, että tuleva isä on paikalla, mutta kun lapsi syntyy isän oletetaan jäävän kotiin tai töihin. Neuvolassa Joni on joutunut useamman kerran istumaan taaperotuoliin eikä vauvakahvilassa tai perheliikunnassa ole kertaakaan ollut yhtäkään miespuolista.
Kuva kesäkuulta.
Perinteistä ajatusmallia toteutetaan pitkälti meilläkin. Äiti pitää hoitovapaata, käy vauvakerhoissa, tekee suurimman osan kotitöistä, laittaa lapsen nukkumaan ja herää öiseen kitinään. Jonin ollessa kotona, Ilonan hoito on pyritty jakamaan tasan. Toinen syöttää ja toinen vaihtaa vaipan. Seuraavalla kerralla toisin päin.  Jonin armeija ajan lähes kaikki kotona on minun vastuullani, mutta aina kun mahdollista pyritään kotitöissäkin jakamaan ja niissä tehdään enemmän poikkeuksia. Joni laittaa useammin ruuan ja hoitaa puutarhan, jotka yleensä lasketaan naistentöiksi, mikä on mun mielestä erittäin alkeellista vielä 2000-luvulla. Jos aika riittäisi vaihtaisin mielelläni renkaita tai pesisin auton. Valitettavasti minustakaan ei riitä ihan kaikkeen. Käsityöt ja blogi ovat kuitenkin ensisijaisesti mun juttuja kotitöiden ja lastenhoidon jälkeen. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Joulu on jo ovella.. Ainakin melkein

Kuulun ihmisiin, joille joulu on yksi vuoden kohokohdista. Tulevia joululahjoja aletaan suunnitella jo elokuussa ja konkreettinen valmistautuminen jouluun alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun elohopea, lämpömittarissa putoaa nollan alapuolelle. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus sillä vihot ja Pinterest-kansiot ovat jo täyttyneet jouluisilla kuvilla ja sanoilla. Edellisviikolla tein ensimmäisen joululahjaostoksen ja sen jälkeen olen tipotellen tehnyt useammankin lahja löydön ja harkitummankin ostoksen. Joulukorttien askartelua varten ostin tarvikkeet alkuviikolla ja tänään tilasin tarvikkeita myös koristeiden askarteluun.  
Koska tämä on meidän ensimmäinen joulu omassa kodissa puuttuu meiltä jonkin verran tarvikkeita, jotka kestävät useamman vuoden. Jouluverhot ja kynttelikkö kotiutui meille viikko sitten ja olen jo ihan joulufiiliksissä. Vaikka paljon saatiinkin käytettynä ja lahjaksi, puuttuu meiltä silti vielä jonkin verran esimerkiksi ulkovaloja ja piparkakkumuotteja. Ikean jouluosastolta en meinannut saada itseäni millään irti, kaapit pursuilevat punaisia ja harmaita mekkoja Ilonalle ja tänään löysin itsellenikin kaksi sopivaa mekkovaihtoehtoa. 



Niin kuin fiksumpi jo arvata saattoi olen korviani myöden jouluihminen ja jo nyt virittelin jouluvaloja tunnelmavaloiksi synkkiä syysiltoja valaisemaan. Joulussa ihaninta onkin lämmin ja rakastava tunnelma. Kynttilät ja jouluvalot, jotka tuovat tunnelmaa pilkkopimeyteen. Lumesta valkea maa, joka muistuttaa lapsuuden jouluista, mutta ennen kaikkea ihmisten välinen ilo ja rakkaus. Ilo antaa läheisilleen lahjoja, joihin on panostanut täydestä sydämestään ja ilo vastaanottaa rakkaudella valittuja ja erityisesti rakkaudella tehtyjä lahjoja. Aattoiltaa kohti vahvistuva rauha on jotain uskomatonta. Enkä nyt tarkoita, että jokainen istuu sohvan nurkassa ja kuiskii vierustoverille vaan sitä kuinka kaikki riidat unohtuvat ja ainakin tuntuu siltä ettei kukaan ajattele mitään pahaa kenestäkään. Tietenkään unohtamatta joulupöytää, joka pursuilee niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Jokainen syö itsensä niin täyteen, että joulun ja uuden vuoden väliset päivät lähinnä maataan sängyn pohjalla, kirotaan mitä taas tuli syötyä ja päivitellään kohti seuraavaa kymmentä pomppaavaa vaa'an viisaria. Aletaan stressata joulukilojen karistamista ja kesäkuntoon pääsyä. Hulluimmat alkavat jo suunnitella ensi joulun kortteja.

Meillä joulu on aina ollut juhla jolloin on aika viettää aikaa koko lähisuvun kanssa. Mitään hiljaisimpia ja rauhallisimpia meidän joulut eivät ole siis koskaan olleet, mutta ne ovat aina meidän näköisiä. Kaksi viimeisintä joulua ovat olleet niin kiireisiä ettei yhdestäkään hetkestä ole ehtinyt kunnolla nauttia ja vatsa on ollut aiempaakin täydempi. Kahden ihmisen suvun joka ikisen läheisen näkeminen kahtena päivänä alkaa tuntua aika mahdottomalta pienen lapsen kanssa. Siksi tämän joulun suhteen ollaan tehty kompromisseja, joiden ansiosta kummankin suvun tapaaminen tapahtuu eri päivinä ja muutama kyläily on ripoteltu aatonaattoon ja tapaninpäiväänkin. 



Vaikka joulu onkin ihanaa aikaa, aiheuttaa se myös paljon stressiä. Ennen kaikkea stressiä siitä ehtiikö kaikki ajoissa valmiiksi. Mitä jos joku jääkin ilman lahjaa? Entä jos unohdan lähettää kortin jollekin läheiselle? Omassa kodissa tehtävää on paljon enemmän kuin vanhempien luona asuessa. Koko talon koristelu on omalla vastuulla, kaikki herkut pitää leipoa itse ja oma joulukinkku ja lanttulaatikkokin olisivat suurta herkkua kotonakin. Tänä vuonna uusia stressin aiheita tuovat uudet aikataulujärjestelyt. Mitä jos joku ottaakin itseensä kun vanhoja perinteitä ei noudateta? Miten Ilona jaksaa kaksi päivää poikkeavilla rytmeillä?




Yritin tähän loppuun keksiä, jotain mitä joulussa inhoaisin, mutta en saanut mieleeni mitään. Ainoastaan maksalaatikon ja rosollin päälle laitettavan kermavaahdon kierrän kaukaa. Onko muita samanlaisia jouluihmisiä? Mitä teidän joulunaikaan kuuluu? Mitkä ovat teidän joulun suosikit ja inhokit?

Tasan kaksi kuukautta jouluun! Ennen kuin teksti alkaa rönsyillä liikaa ohi aiheen menen hakemaan glögin hellalta ja pussittamaan Ilonan joulukalenteria. Mukavaa joulun odotusta! <3:llä Mari




keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Omilla ajatuksilla, lukijoiden ehdoilla

Olen lähiaikoina miettinyt paljon sitä miksi kirjoitan blogia, mitä haluan täällä julkaista ja minkälaisen kuvan antaa itsestäni ja perheestämme. Aloin kirjoittaa lifestyle-blogia alunperin siksi, että saan purkaa asioita sanoiksi ja kertoa kuulumisia sukulaisille ja tutuille ihan reaaliajassa. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja olisi kiva saada myös lisää lukijoita ja palautetta ulkopuolisiltakin ihmisiltä. Miksei joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tehdä yhteistötä erilaisten firmojenkin kanssa. 

Tosi asia on kuitenkin se, että tulen aina kirjoittamaan blogia itseni vuoksi ja täältä löytyy monesti postauksia, jotka eivät lukijoita kiinnosta vaan ovat lähinnä omien ajatusten purkamista ja muistiin kirjoittamista. Kirjoitan omasta tahdosta, mutta lukijoiden ehdoilla. Siksi olisi kiva kuulla mitä te haluaisitte lukea? Eli postausideoita otetaan vastaan.



Postaustahti on alkuajoista hidastunut jonkin verran ja välillä on viikkoja, jolloin ei ilmesty yhtäkään uutta tekstiä. Syynä siihen on useimmiten ihan yksinkertaisesti se, ettei päivisin ole aikaa ja iltaisin olen niin poikki, että menen suoraan nukkumaan. Yhä useammin kuitenkin on tullut olo ettei ole mitään annettavaa itsestään ja täysin merkityksettömältä tuntuva postaus on jäänyt luonnoksiin lojumaan. Näihin väleihin täytettä ovat tuoneet bloggaajien väliset yhteistyöt.

Mitä te lukijat haluisitte lukea? Onko vaate- ja ostospostauksia tullut liikaa? Ovatko bloggaajien yhteistyöt mielenkiintoisia vai turhakkeita? Karkottaako mahdolliset mainokset lukijoita?

Vaate-esittelyjä ja ostospostauksia on tulossa jatkossakin sillä ne ovat aika iso osa meidän elämää ja sellainen asia, joka piristää aina välillä tavallista arkea. Myös yhteistöitä on ainakin toistaiseksi tulossa muutama, joiden avulla blogi saa näkyvyyttä ja täytettä tyhjiin päiviin. Jatkossa pyrin useammin kirjoittamaan ajatuksia äitiydestä ja ajankohtaisista asioista. Lapsen kasvojen näkymättömyys ja blogin värikäs ulkoasu ovat sellaisia asioita, joista en kovin mielelläni ole valmis luopumaan. Eiköhän tällä kaavalla tästä blogista saada minun näköinen ja lukijoiden mieleinen.  




lauantai 18. lokakuuta 2014

Bloggaaja haastattelu

Olen jälleen mukana Bloggaajien Blogiyhteistyössä, jonka tarkoituksena on esittää itselle satunnaisesti arvotulle bloggaaja kollegalle kymmenen kysymystä. Haasteen ideana on paljastaa blogissa itsestään, jotain sellaista mitä muuten ei tulisi kerrottua. Kysymykset ovat siis sellaisista asioista, joita blogissa ei muuten tule esiin ja jokainen saa vastata niistä 5-10 mieleiseensä kysymykseen. Minulle kysymykset esitti Merianne mielessä -blogin Maiju ja itse esitin kysymykset Maatuskamaassa -blogin Zenjalle.

1. Mitä kirjoittaminen / bloggaaminen sinulle merkitsee?
Kirjoittaminen on mulle tapa avautua ja puhua asioista. Usein asia lakkaa kalvamasta       mieltä kun sen saa kirjoitettua ylös. Moni asia alkaa myös tuntua aika vähäpätöiseltä kun sen näkee mustana valkoisella. Blogin kautta kirjoituksia saa jaettu myös muille kun taas itselleen kirjoitettuja juttuja harvemmin tulee näytettyä kenellekään.

2. Mistä pidät itsessäsi kaikkein eniten?
En voi sanoa pitäväni itsestäni juuri tällaisena kuin olen, mutta se riittää minulle. Eniten pidän itsessäni siitä, että pystyn olemaan itsevarma ikävistä sanoista huolimatta. Ulkonäössäni eniten pidän kynsistä, jotka kestävät ja ovat nätin muotoiset.

3. Jos mitään elämän realiteetteja ja rajoitteita rahasta yms. lähtien ei tarvitsisi ottaa huomioon, minkälainen olisi unelmiesi mukainen elämä?
Unelmieni mukainen elämä vastaa aika pitkälti nykyistä elämääni. Tottakai toivoisin, että Joni voisi olla enemmän kotona ja ehtisi viettää enemmän aikaa Ilonan kanssa, jolloin mulle jäisi vähän myös omaa aikaa. Perus omakotitalo, farmariauto, iso piha ja asuntovaunu tai kesämökki kuuluu minunkin haavelistaani kuten varmasti monen muunkin. Eikä lottovoitto tulisi nykymaailmassa ainakaan tarpeetomaksi. Pää asiassa olen kuitenkin tyytyväinen nykyiseen elämääni.

4. Käsilaukkusi sisältö? Mitä ilman et lähde kotoa?
Käsilaukustani löytyy oikeastaan kaikki mitä ikinä voi tarvita. Taidan olla aika kuuluisa sanonnasta 'Kysy Marilta' jos itseltä ei löydy. Kukkaron, kännykän ja avaimien lisäksi mukanani kulkee aina huulirasva ja Nessu-paketti.

5. Mitä pelkäät?
Äitiyden mukana elämään on tullut pelko toisen puolesta, ja suurin pelkoni onkin, että Ilonalle sattuu jotain tai ettei hän ole onnellinen. Ennen äitiyttä en varsinaisesti pelännyt jatkuvasti mitään vaan pelot tulivat elämäntilanteen mukana. En osaa pelätä kuolemaa, sairauksia tai onnettomuuksia omalla kohdallani, mutta läheisen sairastaessa tai ollessa sovittua pidempään poissa ilmestyy pelko näistäkin asioista.

6. Mikä äitiydessä on yllättänyt eniten?
Aluksi yllätti se kuinka helppoa äitiys on. Meille ei muuttanutkaan jatkuvasti huutava nyytti, ei yöunia vievä vauva eikä edes kahdenkeskeistä aikaa estävä riiviö. Äskeiseenkin kysymykseen liittyen suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin se kuinka paljon toisen ihmisen puolesta voi pelätä ettei vaikeinta ollutkaan ymmärtää pienen lapsen tarpeita vaan hillitä omat pelkonsa.

7. Kuka on suosikkibloggaajasi, jota seuraat ja ihailet?
Seuraan useampaa blogia, lähinnä perheblogeja, joista tosi moneen olen jäänyt koukkuun. En osaa mainita yhtä blogaajaa ylitse muiden, mutta muun muassa Mama's diary, But I'm a human, not a sandwich, Oo siellä jossain mun ja Pieces of miracles ovat sellaisia blogeja joiden jutut luen lukulistalta ensimmäisenä.

8. Kuinka aamusi alkaa parhaiten?
Aamu ei lähde käyntiin ilman hetken sängyssä kellittelyä Ilonan kanssa. Höpötellään, halitaan ja pelleillään kun toinen on niin pirteä heti aamulla. Aamukahvia tehokkaampi herätys on pieni hymy omalta lapselta heti silmät avatessa.

9. Miten pidät itsestäsi huolta?
Pidän itsestäni huolta liikkumalla sen verran kuin vauva-arkena ehtii eli lähinnä vaunulenkeillä. Ruokaa pyrin syömään mahdollisimman säännöllisesti ja tekemällä terveellisempää kotiruokaa. Elämäntapoja tärkeämpänä itsestäni huolehtimisena pidän sitä, että annan itselleni omaa aikaa, jolloin saan luvan kanssa istahtaa sohvalle eikä tarvitse murehtia keittiössä odottavaa tiskivuorta.

10. Kuinka blogi on sinua muuttanut? Vai onko se?
Blogi on auttanut minua ymmärtämään paremmin itseäni ja puhumaan omista asioista myös muille. Moni asia konkretisoituu ja pääsee oikeisiin mittasuhteisiin ainoastaan sillä, että sen kirjoittaa ylös eikä välttämättä edes julkaise. Väärään järjestykseen jätetyt kengät ei kuulostakkaan yhtään merkittävältä kun sen meinaa julkaista blgitekstin yhteydessä. 
Blogimaailma on lisännyt ulkonäköpaineita jonkin verran. Monessa blogissa vilahtelee päivästä toiseen huoliteltuja äitejä ja pikkuisia täysin puhtaissa merkkivaatteissa. Se saa väkisinkin miettimään onko perhe-elämä oikeasti sellaista vai näkyykö blogeissa vain pintaraapaisu eikä todellinen arki. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Äidin välikausi

Aiemmin esittelin teille Ilonan välikausivaatteet. Nyt vuorossa ovat äidin syysvaatteet. 
Jos Ilonan kaapista löytyi ihan liikaa ulkoiluvaatteita, niin löytyypä niitä minunkin henkareistani yli tarpeen. Myös äidille riittäisi yksi parempi takki ja yksi ulkoilupuku lenkkeilyyn ja pihapuuhiin. Sen sijaan valikoimasta löytyy neljä takkia ja kaksi tuulipukua, joista pääasiassa on käytössä vain yksi ja sama kumpaakin.  Pari takkia maltoin jo laittaa kirpputorille , joten ehkä keväällä maltan karsia valikoimaani lisää, lähes joka vuosi kun tulee kuitenkin ostettua uusi takki. Tänä vuonna kaappiin pääsi uusi keinonahkatakki vanhan rikkinäisen tilalle. Myös uusi maiharitakki houkuttelisi, mutten sitä aio etsimällä etsiä vaan ostan jos mieleinen tulee vastaan. 




Keinonahkatakki Hollywood Rauma, huivi ja huopahattu H&M. Keinomokkanahkatakki H&M.


Maihinnousutakki H&M, tuubihuivi Vero Moda. Tuulitakki Hollywood Rauma, kaulahuivi Seppälä.


Áhkká:n softshell takki Facebook-kirpparilta, pipo One Way. Tuulitakki Sportia, pipo itsetehty, kumisaappaat Ellos, molemmat tuulihousut pikkusiskon vanhat.


Toppaliivi H&M. Kaapeista löytyy myös lukemattomia määriä neuleita, huppareita, trikoita, villasukkia ja muita välikerrastoja. Kuvan neule H&M, thermoleggingsit Masku koti ja äidin tekemät villasukat. 

Kuvaus rekvisiittana farkut Cubus, tunika Vero Moda, korvakorut Hollywood Rauma, Mikkihiiri neule H&M ja viimeisen kuvan huivi Vapaa valinta.


Asusteita löytyy jos mahdollista vieläkin enemmän ylimääräisiä kuin takkeja. 
Nilkkurit H&M, bikerbootsit Click shoes. 
Vihreät tennarit Click shoes, kangaskengät Zalando, solmittavat Lacostet Viking Line ja tarralliset Lacostet Aleksi 13. 
Merrelin Gore tex kengät Sportiasta ja Catmandoon lenkkarit Citymarketista. 
Kiilakorolliset tennarit Seppälästä.


Turkoosit sormikkaat Tokmanni, mustat saatu lahjaksi, leopardikuvioiset Glitter ja vaaleanpunaiset sormikkaat Vapaa valinta. 
Ylärivin lapaset äidin tekemiä ja alarivin mummun tekemiä. 
Ohut neulepipo H&M, keskimmäiset itsetehtyjä ja etummainen One Way.


Punainen tuubihuivi Vero Moda, viininpunainen huivi H&M ja valkoinen Seppälä.
 Toisen kuvan kaikki huivit Vero Moda. 
Punainen flanelli huivi Seppälä ja leopardikuvioisen huivin alkuperästä ei ole muistikuvaa.


Syksyn luottovarusteena toimivat mitkäs muutkaan kuin kunnon kumisaappaat, Ellokselta.


Asukuvat (C) Anni

torstai 16. lokakuuta 2014

Kevyempi lounas

En ole mikään huippukokki eikä ruuanlaitto edes erityisemmin innosta. Joni tekee meillä useimmiten ruuan jos on kotona ja minä panostan ennemmin leipomiseen. Joskus on kuitenkin kiva kokeilla jotain uutta ja voisin silloin tällöin pyrkiä bloginkin puolelle hyviä reseptejä jakamaan. Tänään tein vähän kevyemmän lounaan. Munattomia porkkanapihvejä ja kanasalaatin. Meillä kaikki ruoka on munatonta minun allergian takia. 


Porkkanapihvit:

4 pientä porkkanaa

1 sipuli

1rkl öljyä

3 pientä perunaa

3/4 dl maissijauhoja

3/4dl perunajauhoja

1tl paprikajauhetta

1tl valkopippuria

1tl suolaa

Kuullota raastettu porkkana ja kuutioitu sipuli paistinpannulla, öljyssä. Raasta peruna ja lisää muut aineet sen joukkoon. Sekoita taikina ja muotoile pihveiksi. (n.8 pihviä) Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.
Alkuperäinen ohje täältä!


Kanasalaatti:

1 tomaatti

n. 3/4 kurkkua

kourallinen jäävuorisalaattia

n.50 g hunaja marinoituja broilerinsuikaleita

muutama crutonki (leipäkuutio)

muutama yrttimaustettu salaattijuusto

Ohje itse keksitty ja sovellettu.

<3 Mari

maanantai 13. lokakuuta 2014

Terveiset sängynpohjalta!

Ehdin jo muutamaan otteeseen kehua ettei olla sairastuttu syysflunssaan, joka yleensä löytää minut heti ensimmäisten joukossa eikä jätä rauhaan yhdellä kerralla. Olisi pitänyt saman tien koputtaa puuta, sillä lauantai-illalla se löysi meidän luo. Mainitsin jo viime postauksessa, että Ilonalle oli hoitopäivän aikana ilmestynyt nuha. Vielä samana iltana nuha iski myös minuun. Eilinen päivä meni sohvan pohjalla makoillessa ja illalla nousi Ilonalle kuume. Viime yö oli levoton ja koko perhe nukkui huonosti. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että parempaa päin ollaan jo menossa. Pitäisi varmaan taas koputtaa puuta.. Mun flunssasta on jäljellä enää tukkoinen nenä ja yskä. Ilona konttaa tavalliseen tapaansa ympäri taloa, levittäen tavaroitaan. Muutama pieni yskähdys kuuluu silloin tällöin ja nenä pitää käydä välillä pyyhkimässä.

Nyt on Ilonan ensimmäiset kunnon taudit koettu ja hengissä ollaan selvitty. Tiistain ja keskiviikon välisen yön oksentelut eivät aiheuttaneetkaan oksennusrefleksiä itsellä vaikka koko sänky menikin pesuun. Flunssastakin ollaan suoriuduttu kunnialla ja Buranan voimalla päästy eteenpäin. Onneksi sairastelut osuivat viikonloppuun, jolloin Joni on kotona eikä kaikesta tarvinnut selviytyä yksin.


Toimiviksi keinoiksi vauvan olon helpottamiseksi on todettu suolatipat tai -suihke, runsas veden juonti sekä suljetussa ja kuumassa suihkuhuoneessa höyryhengittely. Pahimmassa tapauksessa vauvasuppo rauhoittaa pikkuisen nukkumaan.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lapsivapaapäivä

Oma-aika tekee välillä ihan hyvää, lapsiperheen arjen rinnalla. Joni oli ilmeisesti huomannut mun kireyden ja väsymyksen, jota Ilonan, jo jonkin aikaa kestänyt valvottaminen, on aiheuttanut, ja ehdotti pientä lomaa. Päivisin olen ihan pirteä ja jaksan touhuta Ilonan kanssa, siivoilla kotia ja käydä lenkillä. Illalla kun Ilonan on saanut nukkumaan ja jäisi aikaa kahden kesken on niin väsynyt, että tiuskii kaikesta eikä jaksa yhtäkään leffaa katsoa. Ei olisi siis parempaan saumaan tämä lomapäivä voinut tulla. Toista kertaa pikku neidin syntymän jälkeen suunnattiin kylpylään. Tällä kertaa Turun Caribialle.


Reissu aloitettiin syömällä Havannassa ja oli kyllä hyvää ruokaa. Eikä edes niin kallista kuin olin varautunut. Mulle maistui Kanaa Caribian tapaan ja Jonille Keittiömestarin hampurilainen. Mun kanafileen lisukkeena oli maissi-valkosipulikastiketta, tomaatti-melonisalaattia ja bataattiranskalaisia, joita kokeiltiin heti kotonakin iltapalaksi. J:n hampurilainen oli tosi suuri ja välissä oli kunnon pihvi sekä paljon pekonia ja muita lisukkeita. Suosittelen maistamaan, jos Caribialla käytte.


Ehkä vähän väärässä järjestyksessä, ruokailun jälkeen mentiin kylpylän puolelle lillumaan porealtaisiin ja laskemaan mäkiä. Olin ihan unohtanut kuinka paljon erilaisia altaita Caribialla on. Pari isompaa allasta, joissa on yksittäisiä poreita ja suihkuja. Kaksi kuumavesiporeallasta. Yksi vähän viileämpi allas kunnon uimista varten. Lämmin vesinen ulkoallas ja kylmäallas sekä kolme liukumäkeä. Sisäinen pikkutyttönikin heräsi ja tahtoi muutaman kerran laskea sekä uimarenkaalla että ilman rengasta. Oli tosi hauska ja rentouttava reissu.


Uinnin jälkeen olisi voinut vajota vastaanoton sohvan uumeniin, mutta käytiin vielä Hansakorttelissa kiertelemässä kauppoja. Stockmanin Hullut päivät oli ehdottomasti katsastettava ja muutama muukin vaate-ja kenkäkauppa tuli kierrettyä. Lopuksi käytiin vielä kahvilla ja jätskillä ja lähdettiin hakemaan väsynyt reissaaja kotiin. 


Jonille löytyi Click Shoes:ta uudet talvikengät, pipo H&M:stä ja lapaset Seppälästä. Ihme kyllä itselleni ei tällä kertaa tarttunut mukaan mitään.



Hulluilta päiviltä löysin Ilonalle söpön Bogin collegetakin. Tähtikuvio on hurmannut mut täysin ja kaikki lasten tähtikuvioiset vaatteet pitäisi saada meidänkin kaappiin. Joni valitsi Ilonalle tuliaisiksi pöllöunirätin. Pöllö sai vastaan naurukohtauksia ja kovia kiljahduksia. Pikkuinen oli hoitopäivän aikana saanut pienen nuhan ja uni tuli nopeasti uusi pöllö kainalossa. Muuten Ilonan päivä oli mennyt hyvin. Neiti oli ollut pirteä ja nukkunut reilut kolmen tunnin päikkärit.




Hyvillä mielin voi siis jatkossakin jättää Ilonan hoitoon vaikkei ihan heti mieli teekkään pikku neidistä irroittaa. Alkureissun ikävän ja omantunnon tuskan toisen hoitoon jättämisestä voi kai seuraavalla kerralla unohtaa. Täytyyhän jokaisen joskus saada omaa-aikaa ja Ilonakin nauttii kun saa olla mummun ja pappan hemmoteltavana ja pelleillä kummitädin ja Piki-koiran kanssa. 


<3 Mari

perjantai 10. lokakuuta 2014

Äidin saappaissa

Äitinä minulla on täytettävänä suuret saappaat. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Millaiset niiden saappaiden pitäisi sitten olla? Lämminvuorilliset, vedenpitävät ja pitkävartiset. Talvisaappailla pitää päästä tarpomaan syvässäkin lumihangessa pikku taaperon perässä. Niiden pitää kestää alkutalven loskakelien märkyys ja niiden täytyy pitää varpaat lämpiminä paukkupakkasillakin. Myöhemmin niiden pitää olla tottakai myös esimerkkinä lapselle, jotta hänkin laittaisi jalkaansa kunnon talvikengät eikä tepastelisi tennareilla ympäri vuoden. Paljon vaatimuksia yhdelle kenkäparille. Sanat tyylikkyys, nuorekkuus ja muotitietoisuus ei taida sopia samaan postaukseen näiden vaatimusten kanssa. Oman näköisiäkin kenkiä sentään löytyi näillä kriteereillä. Nyt kysymys kuuluukin mikä näistä on sitä laatua, joka pitää lupauksensa vedenpitävyydessä? Ja kuinka paljon siitä laadusta on valmis maksamaan?


Crocsilta löytyi useammatkin kivan näköiset saappaat ja jos ovat samaa luokkaa kesäkenkien kanssa näiden pitäisi olla myös todella kevyet. Brandosilta löysin tällaiset tossut, joita lähes joka liikkeessä myydään. Ne eivät kuitenkaan taida olla parhaimmasta päästä loskakeleillä.

NetAnttilassa oli kahdet kivan näköiset Leafin saappaat, joiden pitäisi pitää vettä ja vuorikin näyttää lämpimältä. Hinta onkin sitten sen mukainen, samoin kuin Elloksen punaisissa saappaissa, jotka eivät edes lupaa pitää vettä ulkopuolella. Viimeisenä varmana nakkina ovat perinteiset Kuomat, joiden ulkomuoto ei ole parhaimmasta päästä, mutta kuosivaihtoehtoja on rutkasti.

Kuvat lainattu NetAnttilaEllosBrandos ja Crocs.

<3 Mari

torstai 9. lokakuuta 2014

Ilonan päivä

Ilonan ensimmäinen nimipäivä alkaa olla takanapäin. Mitään ihmeellisyyksiä tai normaalista arjesta poikkeavaa ei ole tehty kun ei kummankaan perheessä ole ollut tapana nimppareita sen enempää juhlia. Muutama kortti kolahti postilaatikkoon ja Ilonan mummulta saatin Me&I:n pöksyt. Silti täytyy vähän hehkuttaa. Onhan tämä kuitenkin ensimmäinen nimipäivä. Askartelin Ilonalle vaaleanpunaisen pöllökortin vaikkei neiti siitä muuta ymmärtänyt kuin työntää suuhunsa. Sopivasti oli postiin tullut myös Pierre Robertin paketti ja saatiin itsekin annettua Ilonalle nimpparilahja. Paketista paljastui pitkään odotettu merinovillakerrasto. Body, leggingsit, kypärämyssy ja tuubihuivi. 






Kerrasto pääsi kokeiluun heti samana päivänä ja toistaiseksi ollaan ainoastaan tyytyväisiä. Vaatteet pitivät tytön lämpimänä sekä ovat joustavia ja ohuita, joka helpottaa ulkona liikkumista huomattavasti. Hintalaatusuhde on todellakin kohdillaan. Harvoin villavaatteita saa näin halvalla. Jos teidän lapsille päädytte tilaamaan, suosittelen tilaamaan yhtä kokoa isommat kuin normaalisti. 

Monessa blogissa pyörii tällä hetkellä Pierre Robertin alennuskamppanja, jota minäkin käytin hyödykseni. Alennuskoodi ja tuotesarjan esittely löytyy ainakin täältä ja täältä blogista. 


<3 Mari

tiistai 7. lokakuuta 2014

#HeiOletKaunis

Mitä ulkonäkö minulle merkitsee? Tätä mietitään Bloggaajien Blogiyhteistyöt -facebook ryhmän ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa. Tarkoituksena on ensin jutella ulkonäköpaineista ja siitä mitä ne minulle merkitsee. Sen jälkeen kerrotaan viisi kaunista asiaa, jokaiselle osallistujalle satunnaisesti arvotusta bloggaajasta. Kukaan ei etukäteen tiedä kuka itsestä kirjoittaa ja jännitys säilyy yllä loppuun asti. Loppuun olisi tarkoitus kirjoittaa viisi kaunista asiaa myös itsestään.


Kuva lainattu blogiyhteistyöstä.

Itselleni ulkonäkö merkitsee paljon, muttei ole mikään pakkomielle. Koen itseni todella itsevarmaksi eikä minulle ole mikään ongelma lähteä ulos ilman meikkiä. Tykkään toki laittaa itseäni ja sopivan päivän tullen saatan panostaa ulkonäkööni monta tuntia. Enemmän kuitenkin hävettää juosta kirkkaan punaisessa huulipunassa kuin lähteä meikittä shoppailemaan. Punainen huulipuna, kevyesti tupeeratut hiukset ja lyhyt mekko saa olon tuntumaan entistäkin itsevarmemmalta. On niin mukava nauttia itsestään ja panostan ulkonäkööni ainoastaan itseni taki. En koskaan, ikinä, milloinkaan näytä tietynlaiselta muita ihmisiä varten. Niin kuin aiemminkin olen maininnut, muiden negatiiviset mielipiteet minusta eivät hetkauta minua lainkaan, mutta kehuja on aina kiva vastaanottaa. 
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnellisessa asemassa kuin minä. Aikakausilehdet, televisio ja tietokone mainostavat jatkuvasti hoikkia, pitkiä, pyntättyjä ja kauniita naisia harppomassa kymmensenttisillä koroilla. Ihmekkös tuo jos yhä useampi nainen tuntee olonsa epävarmaksi. Kyllä minuakin tuijottaa peilistä usein kaunottaren sijaan hirviö.

Minulle kommentoitavaksi bloggaajaksi valikoitui Mom is the new black -blogin Mere. Tuntui tosi haastavalta aloittelijana arvostella kokeneempaa ja pitkäaikasempaa bloggaajaa. Onneksi asiat saavat olla ainoastaan positiivisia, mitään negatiivista en olisi tästä blogista keksinytkään. 
Viittä kaunista asiaa miettiessäni paneuduin lähinnä sisäiseen kauneuteen, joka on huomattavasti ulkoista kauneutta tärkeämpää ja sehän heijastuu myös ulospäin.




Mere osaa kirjoittaa todella ammattimaisesti. Lauseet ovat hyvin muotoiltuja ja pilkut sekä pisteet ovat just eikä melkein kohdallaan.

Toisena asia johon blogissa kiinnitin huomiota ensimmäisenä. Positiivinen elämän asenne huokuu läpi jokaisen postauksen. Osaisinpa itsekin suhtautua asioihin noin tyynesti ja löytää joka päivästä jotain positiivista.

Huumorintajuni kohtasi bloggaajan huumorintajun heti. Jokaisesta postauksesta löytyy ripaus huumoria ja oma päivä piristyi kummasti blogia selaillessani. Lasten näkökulmasta kirjoitetut jutut olivat tosi hauskoja.



Rohkeus olla oma itsensä, on piirre, jota arvostan jokaisessa ihmisessä. Niin myös tämän blogin kirjoittajassa. Jutut ovat arkisia ja aidon kuuloisia. Kuvat hauskoja ja sopivassa määrin hulluttelevia.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä; blogin takana seisoo älyttömän kaunis nainen. Niin luonnollinen, mutta silti huoliteltu ja naisellinen.



Positiivisten asioiden keksiminen itsestä olikin huomattavasti vaikeampaa. Negatiivisia asioita olisi tullut paljon pidempi lista. Tässä kohtaa tosiaan voi käyttää sanaa keksiminen, sillä jotkin asiat ovat keksimällä keksittyjä.


Ensimmäisenä itsestä tulee mieleen itsevarmuus, josta puhuin jo alussa. Rohkeus olla oma itsensä välittämättä muiden mielipiteistä.



Minun kohdalla sanonta 'Vain mielikuvitus on rajana', ei toimi, sillä minun mielikuvitus ei tunnu loppuvan ikinä. Jos voisin eläisin mielikuvitusmaailmani elämää tämän ensimmäisen rinnalla. Valitettavasti se ei ole mahdollista eikä mielikuvitusta voi kaikissa tapauksissa luetella positiiviseksi ominaisuudeksi.

Äitiyden myötä olen löytänyt elämääni uuden asenteen ja se on positiivinen. Kaikista päivistä ja kaikista asioista on mahdollisuus löytää jotain hyvää. Enää en masennu arjen harmaudesta eikä tule päiviä jolloin ei olisi tahtonut herätä. 



Monesti olen kuullut itseäni kutsuttavan huolehtivaiseksi tai kaveriporukan äitihahmoksi. Itse en täysin allekirjoita tätä asiaa, vaikka tapanani onkin salaa kantaa harteillani koko maailman huolet ja murheet. Laskettakoon se kuitenkin tähän sillä ainakin osittain pitää paikkansa ja onhan se positiivista pitää huolta läheisistään. 

Itsessäni parhaimpina ulkoisen kauneuden piirteinä pidän luonnostaan vaaleita hiuksiani, melko pitkiä ripsiäni ja kauniisti kaartuvia vahvoja kynsiäni, jotka eivät tippejä tai geelejä kaipaa!




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Aivojen karkumatka

Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että aivot ja äitiys eivät sovi samaan kroppaan. Aivot alkavat pikku hiljaa plussatestin jälkeen pakata kamojaan ja viimeistään synnäriltä kotiuduttua astuvat ovesta ulos. 

Lapsen syntymän myötä olen oppinut keskittymään kymmeneen asiaan kerrallaan ja pitämään yllä monta projektia yhtä aikaa. Syötän lasta, pyyhin pöytää ja selaan uusinta Vauva-lehteä tai nukutan Ilonaa, kirjoitan blogia ja yritän syödä iltapalaa vasta lakatuilla kynsillä. Nämä kaikki asiat onnistuvat kyllä kerralla, mutta mihinkään en panosta täysillä.

Äitislomalle jäätyäni aivoja ei ole varsinaisesti tarvinnut käyttää mihinkään. Päässä pyörivät Englannin-lippu kuvioiset verhot, vinossa olevat nukkamaton karvat ja pätkä kolme vuotta sitten katsotusta leffasta. Missään vaiheessa ei edes käynyt mielessä, että avaimet olisi voinut pakata laukkuun kauppaan lähtiessä tai suunnitella päivän ruuan ennen kuin vatsa huutaa tyhjyttään. Saatika sitten muistaa painaa mieleensä sammuttiko hellanlevyn, nyppäsikö suoristusraudan johdon seinästä ja pukiko pikkuiselle hanskat käsiin. Jos nyt kysyttäisiin en muistaisi yhdenkään sanaluokan nimeä, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan miten jakokulma tehdään.En muistaisi edes niitä Salkkareiden näyttelijöiden nimiä, jotka ennestään olivat itsestään selvyyksiä. 

Joku on voinut muistuttaa monta kertaa tulevansa meille lauantaina ja silti ihmettelen kun ovikello soi. 

Etsin puhelinta, avaimia ja tuttia monta, monta kertaa päivässä.

Tiedän mihin olen menossa, mutta ajan silti ohi tienpään.

Laitan perunat kattilaan, mutta unohdan kääntää levyn päälle. 

Yritän laittaa kitisevän lapsen suuhun tuttia, vaikka yksi tutti on jo paikallaan. 

Jäiköhän se hella kuitenkin päälle, laitoinkohan oven kiinni, otinkohan avaimet, onko mulla edes lapsi takapenkillä!?




Kuulostaako tutulta? Onko tämä yleinen äitiyden sivuoire vai lähestyykö dementia? Palaavatkohan viimeisetkin aivosolut lomaltaan siinä vaiheessa kun on aika astua myyntitiskin taakse työssäoppimisen merkeissä? Voi hallelujaa toivottavasti tämä loppuu pian.. Ehkä tästä selvitään, ainakin ripauksella huumoria ellei muuten.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kolmeneljäsosaa

Taas on yksi kuukausi kulunut ihan silmän räpäyksessä ja Ilonalla tuli aamuyöllä täyteen yhdeksän kuukautta! Kolmeneljäsosaa vauvavuodesta kulunut. Enää kolme kuukautta ja meidän vauva on virallisesti taapero. Jokohan voi hyvällä omalla tunnolla aloittaa ekojen synttäreiden suunnittelun? :D



Seuraava neuvola on vasta kymmenen kuukauden ikäisenä, joten mittoja tässä kuussa ei ole teille antaa. Sen sijaan uusia oppimisen aiheita on senkin edestä. Koska elokuussa lähdettiin liikkeelle on enemmän aikaa jäänyt kielellisen ja käsien motorisen kehityksen harjoitteluun. Tässä kuussa Ilona on oppinut taputtamaan ja vilkuttamaan, vaikkei vielä oikeissa tapauksissa. Hän osoittaa sormellaan kaikkea mielenkiintoista, kuten lamppuja, vaatien aikuisilta selitystä mikä esine on kyseessä. Hän myös ymmärtää kun kysytään missä lamppu on? Paljon on tullut muitakin uusia lauseita, jotka Ilona selvästi ymmärtää. Esimerkiksi Mennäänkö ulos/syömään/vaihtamaan vaippa? Uusia sanoja tuli alkukuussa nam, hei ja äiti. Loppukuussa on hoettu ota, ota sekä kato, kato ja kovasti yritetään toistaa kaikkia sanoja mitä kuullaan. Nyt päästään jo muutama askel eteenpäin tai oikeastaan sivulle päin, tukea vasten.



Ilonan luonne muodostuu koko ajan enemmän omanlaisekseen. Pahojaan tehtyään Ilona konttaa kovaa vauhtia karkuun ja suuttuessaan laittaa huulet tötterölle ja puhisee. Hän pelleilee tekemällä hassuja ilmeitä ja ääniä, koska tietää muiden nauravan. Myös hänet itsensä saa helposti nauramaan ilmeilemällä, kutittamalla tai pelleilemällä leluilla.



Unirytmi on viimeisen kuukauden aikana ollut melko sekaisin. Yöt pyöritään sängyssä 10-11 tuntia, tunnin tai kahden välein heräillen. Oma sänky ei kelpaa enää ollenkaan. Päivisin nukutaan enää yhdet päiväunet kahdesta kolmeen tuntiin. Parhaimmillaan neljäkin tuntia. Kiinteitä ollaan pyritty syömään neljä - viisi kertaa päivässä. Hereillä olo ajasta riippuen.


Vaatekoko on housuissa 80 ja paidoissa/bodeissa 74. Vaippakoko edelleen 5 ja nukkuessa vieläkin Muumin teippivaippa. Muulloin Muumin tai Liberon housuvaippa.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...