perjantai 18. syyskuuta 2015

Minä sydän syksy

Mulla ei oikein oo mitään lempivuodenaikaa, kaikki on omalla tavallaan kivoja ja kaikissa on myös huonot puolensa. Vaikka kesää usein odottaa eniten, on syksyn saapuminen tuntunut ainakin tänä vuonna tosi hitaalta. Nyt kun lämpimiä päiviä on ollut, en ole enää osannut nauttia kun katse on jo niin pitkällä syksyssä. Mun onneksi pari päivää on ollut jo sateisia ja muutenkin syksyisiä. Kyllä se sieltä tulee.

- Kirpeät aamut herättää paremmin kuin mikään muu ja luo koko päivään ihan erilaista tempoa. Ihana astua ulos kun pieni tuuli puhaltaa kasvoihin ja vettä tihkuttaa. Meillä on ainakin sekä kotona että töissä niin kuuma, että tekee tosi hyvää kesken päivän käydä vaikka viemässä roskat.



- Neuleet tekee pukeutumisestakin ihanan syksyistä. Vaikka tänä vuonna olisi melkein koko kesän voinut käyttää ohuempia villapaitoja, tulee ne kaivettua esiin vasta syksyllä. Eivätkä pelkät villatakit ja -paidat riitä mihinkään. Mä oon aina syksyn tullen hulluna villasukkiin, paksuihin huiveihin, säärystimiin, pipoihin, tossuihin ja kaikkeen pehmeään.

-  Syksy tuo pukeutumiseen myös murretut värit, jotka sopii mulle paljon paremmin kuin kesän pastellisävyt. Vaikka muutenkin käyttää enemmän vahvoja värejä, huomaa vaatehuoneessa esille nousevan viininpunaiset, sinapinkeltaiset ja khakinvihreät, jotka ei kesällä niin nappaa.



- Kynttilät tuo pimeisiin syysiltoihin ihanan tunnelman. Meillä poltetaan kynttilöitä sekä sisällä, että ulkona läpi talven. Siihen kun yhdistää vielä lämpimän viltin, kuuman kaakaon ja hyvän leffan, ei voi muuta toivoa.

- Syksy on uuden alku, etenkin tänä vuonna, mutta ihan yleisestikin sellaista aikaa kun innostuu kaikesta uudesta, tekee lupauksia ja suunnitelmia.



- Oon tykännyt sadepäivistä niin kauan kuin muistan. Lasin takana sateen ropinan kuuntelu on kuin terapiaa. Ja kyllä me mennään ulos oli sää mikä tahansa. Välillä on hyvä taantua taaperon tasolle ja mennä mukaan hyppimään vesilätäkköihin.

- Rakastan värejä ihan kaikessa ja syksyn myötä ne pääsevät myös luontoon. Mikään ei tee sen kauniimpaa maisemaa kuin ruskan väreissä loistavat puut ja niiden takana laskeva punainen aurinko.




lauantai 12. syyskuuta 2015

Miten perhepäivähoito on lähtenyt rullaamaan?

Niin kuin vähän arvelinkin, työssäoppimisen ja päivähoidon aloitus on syönyt kaiken ajan ja energian. Blogi on jäänyt ihan hunningolle, mutta ehkä se tästä. Mulla olis pää täynnä ideoita, mutta tuntuu, että kaikki vähäinenkin aika menee kodin ylläpitoon. Lähdetään nyt ainakin liikkeelle Ilonan kuulumisilla.

Neiti on ottanut päivähoidon aloituksen yllättävän hyvin. Ekana hoitopäivänä hän jäi itkemään mun perään ja mä vähän jopa säikähdin, koska Ilona on aiemmin jäänyt helposti ihan mihin tahansa. Itkua oli kestänyt 20 minuuttia ja aamupäivä oli mennyt pienellä kiukuttelulla, syömättömyydellä ja nukkumattomuudella. Mutta kun iltapäivällä menin hakemaan, kävi neiti sanomassa heipat ja juoksi takaisin leikkeihin.



Ensimmäisen aamun jälkeen arki on lähtenyt jo paljon paremmin käyntiin. Ilona on reippaasti aamulla lähdössä hoitoon ja jääkin melko helposti, pienen lahkeessa roikkumisen jälkeen muiden mukaan. Viikonlopun jälkeen tirautettiin taas pari kyyneltä, mutta harmi unohtui jo ennen kuin sain ovea kunnolla kiinni. Päivätkin menee kuulemma ihan mallikkaasti, Ilona syö enemmän kuin neljävuotiaat ja nukahtaa ITSEKSEEN alle minuutissa. Hän on löytänyt seuraa, itseään puolivuotta vanhemmasta tytöstä. Kotiin hakiessa löydän heidät leikkimästä milloin mitäkin, laittamasta ruokaa, silittämästä kissoja tai kulkemassa ympäri taloa pienet käsilaukut olalla. Aika erottamaton parivaljakko jo nyt. 



Paljon jutellaan iltaisin, mitä hoidossa on touhuttu ja Ilona selittää niin kovin, että multa menee puolet yli ymmärryksen. Jutellaan hoitotädistä ja tyttökaverista ihan nimillä ja eläimet ovat selvästi yksi päivän kohokohtia. Isompien seura on kehittänyt näinkin lyhyessä ajassa jonkin verran. Kaikki haarukalla syötävä ruoka syödään haarukalla ja pottailu on ottanut huiman harppauksen, varsinkin aamuisin. Leikit on paljon tarkoituksellisempia ja puheen joukkoon eksyy yhä useammin ja useammin, parin kolmen sanan lauseita. Valitettavasti myös ikävät temput ovat tarttuneet mieleen. Meillä heitellään nykyään jatkuvasti leluja, kiviä ja hiekkaa. Sen lisäksi Ilona on keksinyt, että maidot ja mehut voi sylkäistä suusta lattialle ja jatkuvasti ympäri taloa kuuluu huuto "vettä lattiiaa" kun neiti on itse hakenut mukinsa jääkaapista.. Puhe on ottanut vähän takapakkia, vaikka lauseita tulee useammin, on yksittäisten sanojen käyttö jäänyt paljon vähemmälle ja sen tilalle on palannut vauvamainen lässytys. Ensimmäinen flunssakin saatiin mukaamme tiistaina, onneksi se osui Jonin vapaapäiviin, jolloin ei muutenkaan olisi hoitopäiviä ollut. Aika helpolla taidettiin vielä sen suhteen päästä, sillä yskää ja nuhaa kesti pari päivää eikä kuumetta noussut ollenkaan.



Kaikin puolin ollaan päästy tosi helpolla, jos suurin huolenaihe on se, ettei neiti malta lähteä kotiin, voi kyllä huokaista helpotuksesta. Oon niin onnellinen, että Ilona pääsi perhepäivähoitajalle, pieneen neljän hengen ryhmään, jossa kaikille riittää tarpeeksi huomiota ja sitä Ilona pienimpänä näyttää hyvin saavan isommilta kavereiltakin. Kaikin puolin hyvä paikka, jossa on isot tilat ja piha ja meidän eläinrakkaan onneksi kissoja, kanoja ja koirapentu. Nyt kun Ilona ei ole neljään päivään ollut hoidossa, odottaa hän jo näkevänsä haukun ja Minni-kisun tai Mimmin niin kuin hän itse sanoo.






perjantai 4. syyskuuta 2015

Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Päätin jossain vaiheessa, etten ota blogin puolella kantaa Suomea pyörittäneeseen maahanmuuttokeskusteluun, kun joka tuutista sai jo lukea mielipiteitä laidasta laitaan. Mutta mun on pakko! Mua suututtaa, kiukuttaa, itkettää ja hävettää kuinka täällä puhutaan ihmishengistä. Ymmärrän, että vieras asia herättää epäilystä, pelkoa ja mielipiteitä. Maahanmuuttopolitiikka saakin herättää, mutten ymmärrä miten kukaan voi edes kyseenalaistaa toisten ihmisten avuntarvetta. Oon itsekin toki tietoinen, ettei me voida majoittaa Suomeen kaikkia maailman pakolaisia, ei edes pientä osaa, mutta jos pystyy auttamaan edes yhtä ihmistä, oli se sitten suomalainen tai ulkomaalainen, miksi ihmeessä sitä ei tekisi? Valitettavasti niitäkin ihmisiä löytyy, jotka ajattelevat toisen auttamisen olevan itseltä pois ja mieluusti vielä potkivat lisää päähän. 

Totta kai maahanmuuttajienkin mukaan mahtuu mätämunia, joita on ihan yhtälailla meissä suomalaisissa. Useimmiten vain kaikki negatiivinen nostetaan otsikkoihin kun tekijä on ulkomaalaistaustainen mies. Suurin osa on kuitenkin ihan sivistyneitä ihmisiä, jotka tekevät työtä ja elävät kaikin puolin samankaltaista elämää kuin me suomalaisetkin. Monen suomalaisen käytös vaan saattaa vaikeuttaa tänne kotiutumista huomattavasti. Ei mikään ihme, jos heillä ei ole meistä hyvää sanottavaa, kun ovat itse saaneet samanlaisen vastaanoton tänne tultuaan.

Se mikä mua eniten näissä keskusteluissa pistää silmään, on se kuinka moni syyllistää, miten maahanmuuttajat eivät ole oikeita pakolaisia, koska heillä on uusimmat älypuhelimet ja merkkivaatteet. Kuinkakohan moni edes tietää mitä he pakenevat? Eiväthän he maastaan köyhyyden takia lähde, tavoittelemaan mainetta ja mammonaa, niin kuin moni tuntuu olettavan. Ei kukaan halua vapaaehtoisesti jättää kotia ja perhettään ja lähteä yksin tuiki tuntemattomaan, muutaman prosentin mahdollisuudella selvitä hengissä. He pakenevat sotaa, takuu varmaa kuolemaa. Suurin osa heistä, joilla on varaa paeta ovat korkeasti koulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä, joilla on ihan itse varaa ostaa omat älypuhelimensa. Ja he tarvitsevat rahallista ja materialistista apua, koska eivät ole paetessaan voineet ottaa mukaansa muuta kuin sen mitä heillä on yllään, siis yhdet vaatteet ja puhelimen. Mikä tässä ei mene monen suomalaisen jakeluun?

Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota, on ajatus siitä, että ensin oman maan asiat kuntoon ja vasta sitten autetaan muita. Ihan älytön ajatusmaailma, meidän maan ongelmat eivät ole millään tavalla verrattavissa sotaa kärsivien maiden ongelmiin. Jos meillä Suomessa esim. vanhuksille ei ole tarjolla riittävästi hoitoa, voitte vain kuvitella millaista se on tällä hetkellä esim. Syyriassa. Siihen vielä lisäksi se, että oma koti on pommitettu, läheiset kuolleet ja oman henkensä puolesta saa pelätä koko ajan. Kyllä tuntuu taas omat murheet naurettavan pieniltä. 

"Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.", on jo ala-asteella takaraivooni juurtunut lause. Ihan liian moni ei ole sitäkään ottanut onkeensa, eikä näe omaa napaansa pidemmälle, saati osaa asettua toisen asemaan. Mitäs sitten sanotaan, kun me ollaan sodan alla ja muut maat lyövät luukut kiinni? Onko siinä vaiheessa ihan ok sanoa, että sieltä ne suomalaiset raiskaajat pyrkii tänne rahan perässä kun kotimaassakin on kaikki ihan helvetin hyvin, mitä nyt puolet maasta pommitettu matalaksi. Kyllä ne siellä pärjää ja jos ei pärjää niin mitäpä se meille kuuluu. Niin Ruotsi kuin Yhdysvallatkin ovat vielä ihan muutama vuosikymmen sitten ottaneet vastaan suomalaisia pakolaisia. Tosi monen taitaa olla vaikea muistaa sitä. 





tiistai 1. syyskuuta 2015

Napapaitamutsi

Jep, luitte oikein. Minä olen se äiti, joka voi hyvällä omalla tunnolla vetäistä päälleen niin napapaidan, minihameen kuin vartalonmyötäiset housutkin. (En sentään kaikkia samaan aikaan.) Kehtaan jopa lykätä rattaita siinä asussa ja sekös vasta onkin ihmeellistä. Varsinkin vanhemmat ihmiset katsovat pitkään, huokailevat ja pudistelevat päätään. Enkä kyllä ymmärrä miksi. Se että olen äiti, ei kai tarkoita sitä, että pitäisi uusia koko vaatekaappi ja täyttää se tuulipuvuilla ja poolopaidoilla. Vaikka moni asia äitiyden myötä muuttuukin, en näe mitään syytä miksi mun pitäisi ulkoisesti muuttua. En voi, enkä halua itseäni pakottaa pitämään sellaisista asioista joista en ole ennen äitiyttäkään pitänyt. Ei se tee minusta tai kenestäkään muusta sen huonompaa äiti, jos haluaa näyttää hyvältä, toteuttaa itseään ja pukeutua säähän sopivasti. Musta on tosi tärkeää, että lapsi oppii jo pienenä arvostamaan itseään, se on vahva pohja itsevarmalle aikuiselle. Jos vanhemmat ei uskalla olla omia itsejään, tuskin uskaltaa lapsikaan. Tosi paljon muutenkin näkee juttuja joissa ihmisiä arvostellaan ulkonäön ja pukeutumisen mukaan. Jatkuvasti näkee kuinka mustaan ja niitteihin pukeutunut ihminen on pelkän ulkonäön perusteella paha tai kuinka poika ei saa haluamaansa paitaa, koska se on vaaleanpunainen, eli tyttöjen. Ihan käsittämätöntä, että tällaista on vielä 2010-luvulla. Rasismi ja sukupuolineutraalius ulkomaalaisia ja saman sukupuolisten liittoja kohtaan on koko ajan pinnalla, mutta harva huomaa, että sitä on ihan meidän supisuomalaisten, jopa lapsien keskuudessa, vähintään yhtä paljon.

Lähtipäs mulla taas jutut lapasesta, ihan ohi aiheen. Pointtina piti olla se, että mä pukeudun hyvän maun rajoissa just niin kuin haluan, sanoi kuka tahansa, ihan mitä tahansa. Vaikka asu onkin lapsivapaan päivän asu, en näe mitään syytä miksi en samassa asussa voisi lähteä lapsenkin kanssa shoppailemaan. 



Bleiseri H&M (kirppislöytö) / Napapaita H&M / Housut Miss Anna (Veljekset Keskinen) 

Aurinkolasit Bijou Brigitte / Korvakorut Uhana Design / Kengät X-Girl (POPO Shoes)








lauantai 29. elokuuta 2015

Kesän viimeinen päivä

Olin jo elokuun alussa varautunut siihen, että kesää ei tullut ja pian saapuu syksy. Syksyä odotellessa kesä päättikin ilmestyä ja mulla meni melkein pari viikkoa tottua ajatukseen, että on lämmintä. Nyt kun viimein oon taas ajan tasalla, lupaillaan näiden päivien olevan viimeisiä laatuaan. Sääennusteethan lupasivat jo tiistain olevan viimeinen kesäpäivä, joten pitihän siitä ottaa kaikki ilo irti. Missäpä se paremmin onnistuisi kuin hiekkarannalla? Ei ennusteet ihan paikkaansa pitäneet, sillä tänäänkin saatiin vielä nauttia lämmöstä. Toivottavasti saa vielä huomennakin viimeisen hoitovapaapäivän viettää auringossa.




Tiistaina heti aamupäivällä pakattiin kimpsut ja kampsut mukaan. Käytiin järjestelemässä meidän kirppispöytä ja suunnattiin suoraan sieltä uimarannalle. Sää oli mitä mainioin, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, lämmin tuuli puhalsi järveltä ja vesi oli lämmennyt parissa viikossa tosi paljon. Ilona bongasi heti leikkipaikan ja juoksi keinumaan ja liukumaan mäkeä. Ihan yksin kiivetään jo liukumäkeen, eikä vastaan saa ottaa. Äiti istuu viereisessä keinussa kun neiti kiikkuu, koska minä ite!




Vesi houkutteli kuitenkin sen verran, ettei kauaa malttanut leikkiä. Alkuun neiti arasteli vähän, vaikka musta vesi ei ollut enää edes viileää. Vauhtiin päästyään meno oli jo ihan muuta. Ilona juoksi, sukelteli, roiskutti vettä ja laski liukumäestä suoraan järveen. Osaa meidän hienohelma olla melkoinen rämäpääkin kun sille päälle sattuu. Uimisen jälkeen iski tietysti nälkä. Onneksi oltiin varauduttu ja kylmälaukkuun oli pakattu niin leipiä ja vihanneksia kuin juomapulloja ja pientä naposteltavaa. 



Vatsa täynnä neiti nukahti rattaisiin pienten vastoinkäymisten jälkeen ja nukkuikin yli tunnin. Meille vanhemmille jäi hyvin aikaa makoilla auringossa ja napostella niitä herkkuja, joita ei Ilonalle usein sallita. Päikkäreitten jälkeen jatkettiin samalla kaavalla kuin tullessa. Ensin liukumäkeen, keinumaan ja roikkumaan tankoihin. Varsinainen apina, joka on roikkumassa joka paikassa, jopa ruokapöydän välipuissa ja ovenkahvoissa. Sen jälkeen uimaan. Tai no neiti ei enää herättyään tarjennutkaan vaan jäi isin kanssa rantaveteen pulikoimaan ja rakentelemaan hiekkakakkuja. Ihan kiva, että sain itsekin uida kunnolla edes hetken.




Neljä tuntia saatiin rannalla kulumaan ihan hujauksessa. Oltaisiin varmaan saatu enemmänkin jos ruoka-aika ei olisi alkanut kolkutella ovella. Syötiin loput eväät, jotta jaksettiin kotiin saakka. Pakattiin tavarat ja sanottiin heipat uimarannalle, todennäköisesti viimeisen kerran tänä vuonna. Harmittavaa, että kesä jäi niin lyhyeksi, ettei ehditty rannalle kuin kolme kertaa, Ilona olisi mennyt vaikka joka päivä. Ehkä sitten ensi kesänä.



perjantai 28. elokuuta 2015

Lomakuulumiset, muuttuneet suunnitelmat.

Toisen lomapäivän suunnitelmiin kuului siirtyminen Ähtärin eläinpuistoon. Mutta niin kuin tänä kesänä on tapana ollut, sääukko päätti toisin ja tarjosi meille sadetta. Suunnitelmiin piti siis tehdä muutos, ellei halunnut loppu lomaa oleskella märissä vaatteissa. Aamupäivä istuskeltiin asuntovaunussa ja pohdittiin, mitäs nyt. Kaikki paikat tuntui olevan ulkotiloissa tai sunnuntain kunniaksi kiinni. Aikamme nettiä selailtuamme bongattiin Ähtäristä Kylpylä Mesikämmen, joka oli jopa auki sunnuntaisin, vaikkakin vasta kolmelta. Lounaan jälkeen laitettiin itsemme lähtökuntoon ja pakattiin uimareput mukaan. 
















Kulutettiin Ilonan päikkäriaika kierrellen Tuurin kyläkaupassa ja käytiin Spice ice:ssa jätskeillä. Kolmeksi suunnattiin kylpylään. Arvatkaa oliko meidän vesipeto vähän innoissaan? Kahlattiin lasten altaassa, käytiin poreissa ja lilluttiin vedessä. Melkein kaksi tuntia saatiin kulumaan helposti ennen kuin neidille iski vilu. Mulla oli itsellä vilpoinen oikeastaan koko ajan, kun ei pääsyt kunnolla uimaan, mutta onneksi pääsin välillä edes kunnolla saunaan kun Ilona jäi isin kanssa polskimaan. Odotin kylpylältä vähän enemmän, vielä hotelliin sisään tullessakin. Hotellin aula antoi vähän eri kuvan kuin allasosasto, joka oli ennemmin uimahalli. Yksi isompi allas uimareille, matala lasten allas ja kaksi poreallasta. Tilat oli musta aika ahtaat ja suihkuja vähän. Eipä se tosin meidän menoa haitannut mukavaa oli silti, vaikka suihkuun joutuikin aina jonottelemaan.

















Yritän tässä kovin muistella päivän yksityiskohtia, mutta kun lomasta on aikaa jo yli kuukausi, jotain jää varmasti kertomatta. Kylpylästä leirintäalueelle palatessa, poikettiin hakemaan kaupasta jotain nopeaa syötävää. Grillattavaa tarttui tietysti mukaan ja sen lisäksi päätettiin kokeilla ensimmäistä kertaa salaattibaaria. Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei voinut valita vain yhtä. Lapattiin kulhot melkein täyteen lähes kaikkea mitä oli tarjolla, erilaiset salaatit ja kaikki lihat sekaisin. Hah, eihän se ihan niin taida olla tarkoitettu eikä lopputulos ollut kovin hyvä. Kohtuus kaikessa, parempi muistaa ensi kerralla. 









































Grillailujen jälkeen lähdettiin vielä kiertelemään lähiseutua kävellen, jotta saatiin Ilona rauhoittumaan vauhdikkaan päivän jälkeen. Se osoittautui toimivaksi keinoksi, sillä neiti nukahti melkeinpä heti kun pääsi rattaista sänkyyn. 










torstai 27. elokuuta 2015

5 + 1 vinkkiä helpompaan arkeen

Hoitovapaan loppu lähenee ja lupasin jakaa teille vinkkejä kuinka tehdä arjesta edes hieman helpompaa. Nämä ovat nyt lähinnä muistutukseksi itselleni, kun aikaa tuskin tulee olemaan hirveästi ylimääräistä, mutta ihan yhtä hyvin ovat toimineet myös päivät kotona ollessa. 

1. Tee kaikki heti! Älä jätä tiskejä pöytään ja ajattele, että laitat ne koneeseen kun olet hetken levännyt. Todennäköisesti olet ne siinä vaiheessa jo unohtanut. Sama toimii ihan mihin tahansa. Riisu likapyykit suoraan pyykkikoriin, vie puhtaat kaappiin suoraan pyykkinarulta, äläkä laske tavaroita kädestäsi siihen missä olet niitä käyttänyt, muuten ne ovat siinä vielä huomennakin. 

2. Laita illalla, aamua varten valmiiksi kaikki minkä voit. Valitse vaatteet, pakkaa laukku ja hoitoreppu, lataa kahvinkeitin, nosta esille kaikki mitä aamulla tarvitset meikeistä, hammasharjaan. Jos aamulla syödään muroja voi ne laittaa lautaselle valmiiksi ja lisätä aamulla vain maidon ja hillon. 

3. Edelliseen kohtaan viitaten tee eväät valmiiksi jo illalla. Täytä juomapullo ja lapsen nokkamukiin tai tuttipulloon voi kaataa maidon valmiiksi jääkaappiin.

4. Jos olet ollut illalla niin tehokas, että aamulla jää ylimääräistä aikaa, käytä se helpottaaksesi iltaa. Täytä pesukone ja tiskikone valmiiksi. Valmistele päivällinen esim. pesemällä perunat tai ruskistamalla jauhelihan. 

5. Suunnittele! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Kirjoita valmiiksi viikonruokalista. Saatat pärjätä yhdellä kaupassa käynnillä per viikko ja osaat jo edellisenä iltana ottaa esim. jauhelihan pakastimesta sulamaan, kun tiedät, että huomenna tehdään lihapullia. Tee kerralla ruokaa useammaksi päiväksi tai ainakin sen verran, että saat siitä seuraavan päivän eväät. Hyvässä tapauksessa voit tehdä niin paljon, että riittää pakastimeenkin. Suunnitelmallisuutta helpottaa kalenteri, johon merkkaat kaiken tärkeän ja jota myös vilkaiset päivittäin.

+1 Älä stressaa! Jos kaikki on rempallaan ja sikin sokin, anna olla. Kulutat ihan turhaa aikaa ja energiaa stressaamalla ja jossittelemalla. Jos ei yksinkertaisesti jaksa, niin anna olla, siivoa sitten kuin siltä tuntuu. Sekin on ihan sallittua.

Uskoisin, että näillä neuvoilla pääsee pitkälle. Ainakin voi pitkittää herätystä muutamalla kymmenellä minuutilla. Eikä suurempaa siivoakaan tarvitse tehdä niin usein kun hoitaa kaiken arjen lomassa. 




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lomakuulumiset, Tuurin kyläkauppa

Nyt kun lomat vetelee viimeisiään, on hyvä aika palata muistelemaan kesän toista lomareissua. Miten siitäkin voi olla jo kuukausi? Ennen kuin ensimmäisestä lomareissusta oli tietoakaan, oltiin jo suunniteltu, että Jonin loman alkaessa suunnataan Tuurin kyläkauppaan. Ja niinhän me tehtiin vaikka minä ja Ilona kuukausi takaperin oltiin siellä käytykin. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin aamupäivällä, jotta jo ensimmäisenä päivänä jäisi aikaa kulutettavaksi kauppakeskuksessa. Jouduttiin pysähtymään jo ennen Tamperetta syömään ja jaloittelemaan. Kerrankin viisaana olin tehnyt makaronilaatikon kotona valmiiksi ja lämmittäminen sujui helposti asuntovaunussa. Aika pian matkan jatkuttua pienempi neiti simahti päiväunilleen, mutta ehti silti ennen päämäärää herätä kitisemään pitkästymistään. Enkä ihmettele yhtään, olen ihan yllättynyt, että noin pieni viihtyy autossa helposti pari tuntiakin. Onneksi kalapeli tabletilta pelasti loppumatkan. 























Oltiin perillä juuri sopivasti kun Onnelaan alettiin ottaa sisään uusia yöpyjiä. Meitä odotti perillä tosi upea sää, ei mikään helle, mutta sopivan lämmin. Pystytettiin vaunu paikoilleen ja suunnattiin välipalan jälkeen nopeasti kyläkauppaan. Kirjoitan tätä selvästi ihan liian myöhään, sillä en edes muista enää mitä ostettiin. Ilonalle kurahousut, pari Muumi dvd:tä ja matkasta unohtunut potta. Mulle softshell housut, ripsiväri ja puhdistusmaito, Jonille virveli ja akvaariotarvikkeita sekä synttäreitään viettävälle kaverille tuliaisiksi pari Muumilasia ja karkkia. Niin ja asuntovaunuun uusi paistinpannu, kas kummaa kun se kolmekymmentä vuotta sitten ostettu paistinpannu ei ollutkaan enää ihan käyttökelpoinen.Unohdinkohan jotain oleellista?





















Koska kyläkauppa sulkeutui lauantaina ajoissa, jäi meille vielä monta tuntia aikaa tuhlattavaksi. Ruokailun jälkeen suunnattiin takaisin kyläkaupalle, tai paremminkin sen viereen ilmestyneeseen Muumipuistoon. Kaupan sulkeuduttua, vasta-avatussa leikkipuistossa oli enemmän kuin ruuhkaa. Se ei meidän neitiä haitannut, sillä hän meni pääkolmantena jalkana muiden mukana kuin vanha tekijä. Meni mukaan hiekkalaatikkoleikkeihin, jonotti oikeaoppisesti liukumäkeen ja teki selväksi jos joku yritti etuilla tai viedä hänen paikkansa. Vitsit, miten ylpeä tuosta neidistä saa parhaimmillaan ollakaan! Ilona oli ihan innoissaan leikkipuistosta ja puhui Muumipuistosta vielä pitkään reissun jälkeenkin, taisi olla loman kohokohta.
























Puistoilun jälkeen käveltiin joen rantaa, ihailtiin maisemia ja auringonlaskua. Pitkän päivän jälkeen uni olisi tullut helposti itse kullakin, mutta me vanhemmat jäätiin vielä ulos grillailemaan. Kerroinkin meidän kokemuksia Onnelasta ja Tuurin kyläkaupasta jo aiemmin, enkä viitsi alkaa toistamaan itseäni. Kyseisen jutun löydät täältä! Sen verran voisin aiempaan juttuuni lisätä, että löytyy sieltä lasten leikkipaikalta pienimmillekin hiekkalaatikko ja nyt kun Muumipuisto on auennut korvaa se sitä puutetta, vaikka leirintäalueelta vähän kävelymatkaa tuleekin. Tällä kertaa ehdittiin saada kokemusta myös keittiötiloista tai paremminkin tiskihuoneesta, mitään ruuanlaitto mahdollisuutta alueella ei ollut, mikä jäi ainakin mua harmittamaan.























Haluaisitteko lukea kaikki lomakuulumiset yhteen putkeen vai ripottelenko niitä muiden juttujen väleissä?

tiistai 25. elokuuta 2015

Kolme helppoa munatonta herkkua

Mainitsinkin aiemmin, että meillä kävi sunnuntaina ensimmäiset varsinaiset vieraat. Mun mummu ja isän sisko, joka on mulle kuin varamummu, kun isän puolen mummua en ole saanut koskaan tavata. Mun on pitänyt käskeä heidät käymään jo ajat sitten, he ovat kuitenkin iso osa mun elämää ja haluan näyttää millaista meillä uudessa kodissa on, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Sen lisäksi, että vieraitten tulo innosti siivoamaan, innosti se myös pitkästä aikaa leipomaan. Ajatuksena oli tarjota vain jotain suoraan pakastealtaasta, mutta edellisenä päivänä päätin kuitenkin tehdä jotain itse. Päädyin helppoon ja nopeaan muropiirakkaan ja vieläkin helpompaan raejuustolevitteeseen, joka sopii hyvin vaikka karjalanpiirakoihin. Niiden lisäksi turvauduin pakastealtaan paistovalmiisiin karjalanpiirakoihin ja patonkeihin sekä keksihyllyn karpalo-valkosuklaa kekseihin, joita en voi itse vastustaa. Pakastinta tyhjentääkseni kaivoin esiin myös Jonin leipoman mustikkapiirakan suklaatwistillä ja jo aiemmin leipomani riisimurokakut. Koska munattomia ohjeita ei tunnu koskaan löytyvän liikaa, ajattelin jakaa ohjeet tänne, jos siellä ruudun toisella puolen sattuu olemaan muitakin kananmuna-allergikkoja.
























Muropiirakka

Pohja:
200 g margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
2 dl kuohukermaa
2 dl vaniljarahkaa
0,5 dl sokeria
n. 3-4 dl marjoja


1. Paloittele margariini pieniksi paloiksi ja anna hieman pehmetä.

2. Lisää joukkoon kuivat aineet ja nypi taikina tasaiseksi käsin. 

3. Laita vuoan pohjalle leivinpaperi ja painele taikina tasaisesti vuokaan.

4. Paista 175 asteessa, noin 25 minuuttia.

5. Vatkaa kerma, sekoita joukkoon rahka ja sokeri. 

6. Kaada täyte jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja ripottele pinnalle haluamiasi marjoja.

Pohjan ohje on tehty yhdistelemällä netistä löytyneitä ohjeita ja täyte heitetty ihan hatusta. Piirakka sai paljon kehuja, joten ilmeisesti onnistuin arvailuista huolimatta.






Raejuustolevite

200 g raejuustoa
100 g voita tai margariinia
1 valkosipulinkynsi
3 rkl ruohosipulia

1. Paloittele voi pieniksi paloiksi ja anna hetken lämmetä.

2. Murskaa valkosipulinkynsi ja silppua ruohosipuli.

3. Lisää sekaan loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Helppoa vai mitä? Alkuperäinen ohje löytyy Yhteishyvän sivuilta.



Mustikkapiirakka suklaatwistillä

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1½ tl suolaa
2 dl rahkaa tai piimää
1 dl maitoa
150 g voisulaa
2-3 dl mustikoita

1. Sekoita keskenään kaikki muut kuivat aineet paitsi kaakaojauhe. Lisää voisula ja nesteet.

2. Jaa taikina kahteen osaan ja lisää toiseen osaan kaakaojauhe.

3. Kaada vuokaan tai uunipellille, vuorotellen kerros vaaleaa ja kerros tummaa taikinaa. Ripottele mustikat piirakan pinnalle.

4. Paista 180 asteessa, piirakan paksuudesta riippuen niin kauan että hammastikulla painettaessa, tikkuun ei enää jää taikinaa.

Ohje on mukaelma äidin reseptikätköistä löytyneestä muffiniohjeesta. 






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...