torstai 30. huhtikuuta 2015

Muutoksen tuulia

Arvaatteko mitä pudotin tänään postilaatikkoon? Ilonan päivähoitohakemuksen. Sinne se lähti posteljoonin matkaan, vieden mukanaan viimeisenkin merkin siitä ettei meidän neiti olisi vielä ihan niin isotyttö. Suoraan sanottuna koko tilanne hirvittää. 

Selailin viime viikolla aikani kuluksi paikkakuntamme päivähoitomahdollisuuksia. Siellä kunnan sivuilla surffaillessani, silmiini osui lause: "Päivähoitopaikkaa tulee hakea neljä kuukautta ennen hoidon toivottua alkamisajankohtaa." Vilkaisin kalenteriin, laskin viikkoja ja kuukausia, otin yhteyttä kouluun. Totta se oli, huomenna on tasan neljä kuukautta aikaa, meidän neidin ensimmäiseen hoitopäivään. Kuulostaa kirjoitettuna pitkältä ajalta, mutta kun ajattelee, että se on saman verran kuin tällä hetkellä on kulunut aikaa Ilonan ensimmäisistä synttäreistä, tuntuu se hirvittävän lyhyeltä ajalta! Vasta "muutama päivä" sitten leivoin synttäritarjottavia ja nyt "muutaman päivän" päästä pitäisi viedä lapsi täysin tuntemattoman ihmisen luo, viisi kertaa viikossa. 



Toivottiin Ilonalle paikkaa perhepäivähoitajalle, meidän omalta asuinalueelta. En tosin tiedä onko täällä mahdollista edes päästä päiväkotiin alle kolmevuotiaana. Omalta asuinalueelta siksi, että mun opiskeluun kuuluu enää työssäoppimista ja tiedän työssäoppimispaikkani aikaisintaan heinäkuussa, joten en voi vielä tietää hoitopaikkoja kodin ja työssäoppimispaikan väliltä. Onhan se helpompaa niinkin jos joku muu joskus hakee Ilonan hoidosta, niin hoitopaikka olisi myös lähellä sukulaisia. 

Joku voisi tähän mun hermostumiseen todeta, että eihän mun ole pakko vielä sinne kouluun mennä jos en ole siihen valmis. No ei ole ei, mutta viimeistään ensi vuoden alussa on, sillä opintoalani loppuu kyseisestä koulusta, vuoden päästä. Siihen mennessä papereiden pitäisi olla kädessä, koska lähimpään vaatetusalaa opettavaan kouluun taitaa olla lähemmäs 300 kilometriä matkaa. Joten mieluummin hoidan koulun pois alta heti syksyllä kuin pitkitän sinne menemistä vielä neljällä kuukaudella lisää. Saatan tulla vaikka katumapäälle jos en sinne nyt mene kun intoa vielä riittää. Ei olisi ensimmäinen kerta kun kyseisen koulunkäynti kaduttaa. Jos Ilonaa ei olisi en todennäköisesti olisi ikinä valmistunut vaatetusompelijaksi. Alassa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta opetustaso ei ihan vastannut odotuksia. Nyt koulua on jäljellä enää 10 viikkoa, se menee kyllä vaikka päällään seisten, varsinkin kun saa olla pääasiassa työssäoppimispaikassa. Se on kuitenkin todella lyhyt aika ja ellei älyttömän hyvä tuuri käy ja työpaikka ilmesty jostain nenän eteen, palaan sen jälkeen hoitovapaalle tai työttömäksi, Ilonan kanssa kotiin. 



Mulla on ihan hirveä hinku päästä tekemään oman alan juttuja, tutustumaan uuteen paikkaan ja ihmisiin sekä toivottavasti opettelemaan jotain uuttakin, mutta tuntuu ihan hirveältä katkaista napanuora minun ja Ilonan väliltä. Napanuora taitaa kyllä kiristää enemmän äitiä, sillä uskon, että Ilona pärjää ja viihtyy hoidossa, vaikka on tuolloin vasta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Ilona on aina viihtynyt sukulaistenkin hoivissa hyvin eikä vierasta oikeastaan ketään. Toista se on täällä äidin suunnalla. Ilonan ollessa hoidossa on mulla aina ollut puhelin käden ulottuvilla, ellei jopa suurinta osaa ajasta kädessä. Soittoääni täysillä ja korvat höröllä olen odottanut puhelua tai viestiä ja miettinyt kehtaanko udella miten menee. 


Kuka tekee kotityöt kun äiti on päivät töissä? Koska jää aikaa lapsen harrastuksille, saatikka omille? Mistä revitään aikaa yhdessäoloon lapsen kanssa, kun viimeinenkin aika menee kotitöihin? Jaksaako aamulla nousta sängystä jos lapsi valvottaa edelleen? Mistä saadaan se aika joka nyt jää lapsen mentyä nukkumaan, kun itsekin täytyisi nukkua ajoissa? Kuka opettaa käymään potalla, pukemaan haalarin itse ja nukkumaan päiväunet sisällä ennen hoidon alkua, jotta hoidossa olisi helpompaa? Ennen kaikkea kuka näkee lapsen ensimmäiset kerrat silloin kun lapsi on suurimman osan hereillä olo ajastaan jonkun muun kanssa? Toivottavasti ette hukkuneet tämän kysymystulvan alle. Tällaisia ajatuksia mun mielessä tällä hetkellä pyörii. Koko juttu meni vähän jaaritellessa sitä sun tätä, mutta ymmärsittehän pointin?


Minkä ikäisinä teidän lapset ovat menneet hoitoon?
Oletteko valinneet perhepäivähoidon vai päiväkodin?

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Realistinen blogi on SE juttu!

Kuten otsikko kertoo, realistinen blogi on se juttu tämän hetken blogimaailmassa. Kaikkialta toitotetaan kuinka halutaan kuulla tarinoita todellisesta arjesta, jossa kaikki on päin sitä itseään. Joo ymmärrän, itsekin luen mielelläni sellaisia blogeja, joissa uskalletaan sanoa jos jokin harmittaa tai suoraan sanottuna vituttaa se ainainen puurolautasten jynssääminen. Kyllä muakin harmittaa, väsyttää ja itkettää aina joskus, mutta suurimman osan ajasta kaikki on hyvin, ellei jopa paremmin. Tekeekö se mun blogista huonomman jos meidän elämä on helppoa ja hauskaa. Jos osaan kääntää harmit ja tappiot voitoksi enkä jää mutaan rypemään, siksikö joku jättää juttuni lukematta? Kyllä muakin harmittaa kun maitolasi kaatuu tai kylpyankka uiskentelee vessanpöntössä, mutta en totta vie muista niitä asioita enää siinä vaiheessa kun illalla alan kirjoittamaan! 



Haluan tuoda arkeen luksusta ja vaihtelua järjestämällä erilaisia ajanvietteitä, leipomalla herkkuja tai ihan tavallisena lauantaina kattamalla pöydän "paremmilla astioilla". En tee sitä siksi, että voisin kuvata Instagramiin ja blogiin tyylikkäitä kuvia ja hifistellä kuinka meillä kaikki on täydellistä. En todellakaan! Teen se siksi, että se piristää arkea, joka on välillä muuten niin harmaata. Ne arjen pienet aarteethan sinne valokuva-albumeihin tai nykypäivänä Instagramiin pitäisikin tallettaa. En minä ainakaan niillä kuvilla halua kenellekään esittää, jotain mitä meillä ei todellisuudessa ole, vaan haluan tallettaa ne johonkin jotta voin vanhana muistella kuinka sitä nuorena jaksoi panostaa. 

Jos minulla olisi aikaa tulla kirjoittamaan ihan koska tahansa, myönnän, että täälläkin olisi varmasti paljon enemmän negatiivisia juttuja. Mutta kuten mainitsin, ne ovat niin pieniä murheita, ettei niitä enää illalla edes muista. Voihan olla, että jossain vaiheessa tulen rytinällä alas täältä pilvilinnoistani ja kaikki todella menee päin persettä. Sitä on kuitenkaan turha murehtia nyt, sen aika on sitten joskus ja todennäköisesti silloin se näkyy myös täällä blogissa. Nyt kaikki on paremmin kuin hyvin enkä viitsi tänne tulla valehtelemaan tai liioittelemaan, etteikö olisi, vain siksi että joku haluaa sellaista lukea. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

The Liebster Award -haaste

Sain Liebster Award -haasteen vastaan LindaElina -blogilta sekä Niklastar -blogilta. Kiitos molemmille! Haasteen ideana on tuoda näkyvyyttä alle 1000 lukijan blogeille. Olen saanut kummankin blogin kirjoittajalta 11 kysymystä joihin vastaan ja sen jälkeen keksin itse 11 kysymystä ja haastan mukaan 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa.

Haaste tuli ihan hyvään saumaan, sillä olin ajatellut jo jonkin aikaa, että pitäisi vähän useammin kertoa jotain itsestäni ja siitä kuka täällä ruudun takana näpyttelee, joten mikäs sen helpompaa kuin vastailla muiden laatimiin kysymyksiin. Ensimmäisenä vastaan yhteentoista LindaElinalta saamaani kysymykseen ja sen jälkeen Niklastar -blogin Piialta saamiini kysymyksiin.




















1. Mikä saa sinut onnelliseksi?

Tällä hetkellä kaikkein onnellisemmaksi tekevät arjen pienet asiat. Aurinko piristää päivää aina keväisin eikä lapsen iloista ja onnistumisista voi olla tulematta onnelliseksi itsekin. 

2. Paras lapsuudenmuistosi?

En osaa nimetä vain yhtä muistoa, mutta mieleenpainuvimpia asioita ovat olleet vuosittaiset kesälomareissut, jolloin ollaan kierrelty perheen kanssa, asuntovaunulla eripuolilla Suomea, huvipuistoissa, nähtävyyksissä, museoissa sekä luonnonpuistoissa ja retkeilyreiteillä.

3. 5 asiaa bucket listaltasi?

Jos ymmärsin oikein, haetaan tällä kysymyksellä asioita joita haluaisin elämässäni tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Näitäkin oli tosi vaikea valita vain viittä, mutta tässä ne jotka koen tällä hetkellä jollain tapaa tärkeiksi jos ei lasketa sellaisia kuten, terveenä pysymistä, joihin ei voi itse välttämättä vaikuttaa.
1. Vielä jonain päivänä haluaisin mennä kihloihin ja naimisiin ja päästä suunnittelemaan häitä.
2. Toisena haaveena olisi jonain päivänä saada Ilonalle pikkusisko tai -veli.
3. Tällä hetkellä lähimpänä on haave valmistua ammattiin ja kenties sen jälkeen opiskella jokin toinen ammatti jossa voisin vielä jonakin päivänä työskennellä.
4. En ole koskaan käynyt ulkomailla, joten tähän kohtaan valitsin matkustamisen ulkomaille.
5. Viimeiseen kohtaan olisi ollut montakin vaihtoehtoa, joista valitsin haaveen tehdä jotain hullua kuten hypätä benjihypyn.

4. Mieleenpainuvin kirja, jonka olet lukenut?

Mieleenpainuvin kirja, jonka olen lukenut useampaakin otteeseen on, Mila Teräksen kirjoittama Sininen huone. Se kertoo itseänikin koskettavasta nuorena äidiksi tulemisesta.

5. Jos voisit asua missä vaan, niin missä se olisi?

Aika tylsä vastaus, mutta tällä hetkellä juuri tässä on hyvä. Toki omakotitalo, iso piha ja koti jossain vähän rauhallisemmassa paikassa kuin ala-asteen pihassa olisivat kivoja, mutta tällä hetkellä aika ja energia eivät riittäisi ylläpitämään yhtään isompaa tonttia.

6. Jos asuntoosi syttyisi tulipalo, nimeä kolme tärkeintä asiaa jotka pelastaisit?

Jos ihmisiä ei lasketa pelastaisin ensimmäisenä valokuvat. Toisena pelastaisin jonkin Ilonalle tärkeän lelun ja kolmantena varmaankin tietokoneen, koska siellä ovat valokuvat, videot ensiaskeleista ym, opinäytetyö ja paljon muita muistoja. Harkitsin tähän myös Ilonan muistolaatikkoa, mutta koska sinne ei vielä ole kerääntynyt paljoa asioita saisi se jäädä, parin vuoden päästä todennäköisesti vaihtaisin tietokoneen siihen. 

7. Paras lautapeli?

Game of life, on sellainen jota teini-iällä on tullut eniten pelattua. 

8. Rohkein tekosi?

Rohkein tekoni on ehdottomasti ollut valinta tulla äidiksi näin nuorena.

9. Onnellisin tapahtuma elämässäsi?

Niin kuin varmaan jokaisella vanhemmalla, on onnellisin tapahtumani ollut Ilonan syntymä.

10. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi - näkö, kuulo, maku, haju, tunto - minkä aistin pitäisit ja miksi?

Pitäisin näköaistin, koska se on ainakin omasta mielestäni vahvin aistini. Kokeisiin lukiessani muistan parhaiten kuvien ja eri värien avulla ja kyllä mua ehdottomasti sykähdyttävät enemmän kauniit valokuvat, vaatteet, sisustus, ihmiset ym. kuin esimerkiksi kivan kuuloinen kappale, hyvän tuoksuinen hajuvesi tai maukas ruoka.

11. Jos voisit muuttua eläimeksi, niin mikä eläin olisit koko lopun elämäsi ajan?

Haluaisin olla jokin sylikoira, joka saisi niin paljon rapsutuksia ja pallutusta kuin haluaa, mutta halutessaan saisi myös juosta ja hullutella niin paljon kuin sielu sietää. Ruoka tuotaisiin nenän eteen ja nukkua saisi silloin kuin itse tahtoo. 



















1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Ensimmäistä blogia aloin kirjoittaa siksi, että saisin jonnekin muistiin askartelut ja käsityöt joita olen tehnyt. Arjen ihanuuksia taas sai alkunsa halusta tuoda mielipiteitäni julki. Suuria syitä olivat myös se, että olen ihan älyttömän huono kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta halusin jotain jäävän muistiin Ilonan vauvavuodesta sekä se, että monet sukulaiset ja tutut asuvat kauempana ja voivat tätä kautta silti seurailla Ilonan elämää lähes reaaliajassa.

2. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Bloggaaminen on hyvä tapa purkaa ajatuksia ja paineita elämän eri asioista ja samalla päästä toteuttamaan itseään.

3. Mainitse 3 asiaa, joista olet kiitollinen.

Perhe, terveys ja hyvä tukiverkosto.

4. Joko teillä on kesäsuunnitelmia?

Meidän kesäsuunnitelmat ovat vielä aika lailla auki eikä oikein päästä edes suunnittelemaan ennen kuin tiedetään millaista työtä Joni pääsee tekemään. Jos se on ns. tavallista aamusta iltaan työtä, yritetään varmaan johonkin väliin mahduttaa jokin reissu perheen kesken. Jos se kuitenkin on viikot poissa olemista, vietetään luultavasti Ilonan kanssa aika paljon aikaa mun vanhempien kanssa. Vähän olikin jo puhetta, josko käytäisiin Naantalin Muumimaailmassa. 

5. Käytätkö Instagramia? Tunnus?

Käytän ja julkaisenkin jotain lähes päivittäin. Sieltä meidät löytää nimimerkillä @marb_le.

6. Sisustatko viherkasveilla? Mikä on lempiviherkasvisi?

Tässä kohtaa on varmaan ihan hyvä tunnustaa, etten tiedä viherkasveista yhtään mitään. Silloin tällöin tulee napattua kaupasta mukaan jokin kivan näköinen kasvi, mutta niiden hoito jää pääosin Jonin vastuulle. 

7. Mistä innostuit ihan kunnolla viimeksi?

Innostun milloin mistäkin, mutta yleensä innostus menee ohi ihan yhtä nopeasti. Viimeksi edellispäivänä aloitin tekemään pihahommia kovalla innolla ja teinkin lähes koko päivän, mutta eilen ei enää ollenkaan huvittanut jatkaa. Tähän en kyllä osaa antaa kunnon vastausta, ehkä lastenvaatteet? Ne saavat ainakin kaikkein useimmiten innostumaan.

8. Minkälaisessa kodissa asutte?

Meidän koti on reilu 50 vuotta vanha, tiilinen rivitalo kolmio. Asutaan vuokralla eikä suuria muutoksia sisutukseen voida tehdä, joten sisustus on aikalailla jämähtänyt viimeistään 80-luvulla. Parhaamme mukaan ollaan yritetty tuoda tänne meidän näköisyyttä, värikkäillä tekstiileillä ja sisustusesineillä.

9. Mitä muuttaisit teidän kodissa?

Jos mitään vuokra-asunnon asettamia rajoitteita ei olisi, ensimmäiseksi vaihtaisin ihan hirveät muovimatot laminaattiin. Sen jälkeen maalaisin ja tapetoisin seinät jotka eivät taida olla ihan ammattilaisen maalaamat sekä vaihtaisin keittiön ja vessan kaakelit. Mitään muuta suurempaa en tällä hetkellä kaipaa ellei mahdollisuutena olisi laittaa koko taloa maan tasalle ja piirtää koko pohjapiirustusta uudelleen.

10. Entä mistä eniten tykkäät?

Ihan suoraan sanottuna eipä täällä oikein ole mitään mikä olisi ihan erityisen ihanaa, jota ilman en voisi elää, mutta iso vaatehuone on plussaa. Myös sisäpuolella olevat ikkunalaudat ja makuhuoneen liukuovi ovat sellaisia asioita jotka haluaisin pitää jatkossakin.

11. Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu. Itseasiassa yllättävänkin hyvää, Ilonan flunssakaan ei saa mieltä matalaksi kun aurinko jaksaa piristää lähes joka päivä.















Tähän haasteeseen haastan mukaan:


Ja kysymykset haastetuille tulevat tässä:
1. Mikä on pahin pelkosi?
2. Kuvaile luonnettasi neljällä sanalla.
3. Julkaisetko blogissasi tunnistettavia kuvia itsestäsi/lapsestasi? Miksi?/ Miksi et?
4. Mainitse kolme kosmetiikka- tai kauneudenhoitotuotetta joita ilman et tulisi toimeen.
5. Jos joutuisit autiolle saarelle ketkä kaksi julkisuudenhenkilöä ottaisit mukaasi?
6. Mikä on luottovaatteesi?
7. Millaista elämää eläisit ja missä jos mitään elämän rajoitteita ei olisi?
8. Mikä on kiireisen arjen nopein ruokavinkki?
9. Arki vai juhla?
10. Millaista kuvittelisit elämäsi olevan kymmenen vuoden päästä?
11. Mikä on mottosi?






keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Voihan kevätflunssa!

Ilona ei vauvavuoden aikana ollut kertaakaan paria päivää pidempään flunssassa ja vauvarokkokin päästi meidät aika helpolla. Taaperovuosi ei ihan yhtä hyvin lähtenyt käyntiin vaikkei kovassa kuumeessa olla nytkään oltu. Maaliskuun alussa iski flunssa, joka toi mukanaan kolme päivää kestävän kuumeen. Käytiin tuolloin varmuuden vuoksi terkkarissa tarkistuttamassa korvat, kurkku ja keuhkot. Mitään ei onneksi löytynyt, mutta yskä jäi vielä muun flunssan mentyä ohi. 

Ennen kuin edellinen yskä ehti kunnolla loppua, tarttui mun flunssa Ilonaan juuri ennen pääsiäistä. Kuume ei silloin noussut, mutta silmä alkoi rähmiä ikävästi. Silmän rähmimistä Ilonalla oli usein pienempänäkin ja silloin saatiin joka kerta ohjeeksi vain putsailla silmää kostealla vanulapulla. Sillä keinolla silmän rähmintä helpotti hieman, mutta paheni taas viime viikolla ja toi flunssan takaisin. 



Torstaina varasin varmuuden vuoksi ajan terveyskeskukseen vaikka oireet olivat lähes kokonaan lähteneet. Saatiin aika vasta iltapäivystykseen. Lääkärissä käynti kannatti sillä silmä oli tulehtunut samoin kuin toinen korva. Sen lisäksi keuhkojen kuuntelun yhteydessä löydettiin sydämen sivuääni, jota jatkossa seurataan neuvolassa. Todennäköistä on, että ääni johtuu vain flunssasta ja kahdesta päällekkäisestä tulehduksesta, sillä tuolloin maaliskuussa mitään ei kuulunut. Hyvä kuitenkin, että asia huomattiin ja sitä selvitellään. Lääkärikäynnin päätteeksi haettiin apteekista antibioottia ja silmätippoja. Silmätipat alkoivat vaikuttaa heti ja eilen annettiin viimeiset tipat kun oireita ei ollut enää kahteen päivään ollut. Antibioottikin vähensi nuhaa jonkin verran, mutta mua vähän epäilyttää toimiiko se kuitenkaan. Kuumetta oli sunnuntaina vielä ihan kunnolla ja maanantai mentiin vielä kuumeen rajoilla. Eilinen päivä meni yskiessä ja tänään nenä on vuotanut taas jatkuvasti, muuten kyllä alkaa jo helpottaa. Toivottavasti en ainakaan pahentanut tilannetta kun uskaltauduttiin jo eilen hetkeksi ulos touhuamaan. 





















Jos tämä ei tästä helpota pitää varmaan käydä taas terkkarissa kyselemässä. Kuun alussa neuvolan yhteydessä on korvien jälkitarkastus, mutta eihän lasta voi vaatia sinne asti kärsimään jatkuvasta nuhasta ja kivusta jos lääke ei vaikuta. Tosin korva oli kuulemma aika pahasti tulehtunut, joten voi olla, että parantuminen kestää kauemmin kuin mitä mulla itsellä on yleensä kestänyt.


Kuinka nopeasti antibiootit ovat teillä vaikuttaneet?

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kellohelmoista collegeen: risteilyn prinsessa

Edellismaantaina sai ihan luvan kanssa vähän hienostella risteilyn merkeissä. En halunnut kuitenkaan ampua yli ja pukea neitiä juhlamekkoon, eikä se olisi kovin mukavakaan asu ollut. Siksi valittiin päälle Pomp de Luxin ruusucollege ja viime kesän kirppislöytö, trikoinen tyllihame. Niiden pariksi kelpasivat, täällä blogin puolella aiemminkin esiintyneet Lindexin sukkahousut ja Superfitin ensiaskelkengät. Hiukset kiinnitettiin H&M valkoisilla kimaltelevilla ponnareilla kahdelle nutturalle ja etuhiukset saatiin pois silmiltä H&M:n kukkapinnillä.

Asu oli ilmeisen onnistunut yhdistelmä, äidin silmää miellyttävä ja sopivan rento tyttären pallomeritouhuihin, pysyi jopa puhtaana koko päivän. 





perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pelkkää farkkua

Pääsiäisestä on jo aikaa, mutta me palataan vielä pääsiäistunnelmiin. Älkää huoliko luvassa ei ole tipuja ja pupuja eikä edes rairuohoa vaan fiilistellään vielä hetki pääsiäisen asuilla. Tänään vuorossa mun lankalauantain denimasu ja huomenna Ilonan laivareissun asu. Sen jälkeen pääsiäinen on tältä vuodelta eletty ja jäädään odottelemaan ensi vuoteen. 


Mun lankalauantain asu oli kokonaan farkkua, joka on mulle vielä aika vieras kategoria. Ne näyttävät kuitenkin olevan tulossa muotiin, joten pakkohan minunkin oli kokeilla. Yllättäen viihdyin tässä asussa hyvin ja se tulee olemaan varma valinta jatkossakin. Vähän omaa tyyliäkin oli pakko tuoda asuun pirtsakoilla kengillä ja näyttävillä käsikoruilla. 



Pusero H&M / shortsit Kirppislöytö / legginsit H&M / kengät Kuje


Kello H&M / kultaiset sormukset H&M / perhossormus Nomination

Onko farkkuasut teidän mieleen vai kaipaatteko enemmän väriä?

torstai 16. huhtikuuta 2015

Taaperon kanssa risteilyllä

Niin kuin aiemmin lupailin, palataan vielä muistelemaan pääsiäistä ja meidän laivareissua. Lähdettiin koko perhe, Ilonan isomummun ja -papan kanssa reilu viikko sitten maanantaiaamuna risteilemään kohti Tukholmaa. Ilona oli ensimmäistä kertaa risteilemässä jo viime keväänä, joten tiesin etukäteen miten vaipanvaihdot ym. saa onnistumaan sujuvasti. Tuolloin Ilona pärjäsi vielä pelkällä rinnalla ja siksi jännitin etukäteen Ilonan ruokailua laivalla. Syöminen olikin vähän heikkoa koko reissun kun koko ajan oli kova hinku mennä jonnekin, mutta muuten meillä oli ihan mielettömän hauska reissu. 























Aika paljon kierreltiin laivaa kolmistaan, mutta saatiin hetkeksi jättää Ilona isomummun ja -papan hyttiin ja päästiin käymään ravintolassa yksillä. Oltaisiin toki saatu jättää Ilona mummun ja papan hoiviin vaikka koko reissun ajaksi, mutta sen verran kiintyneitä ollaan tuohon pieneen taaperoon ettei malttaisi jättää hetkeksikään. Suurin osa ajasta kului ikkunan ääressä seisoskellen ja ihmetellen kuinka kaikkialla näkyy vettä. Äidin ja isin risteilyn kohokohta taisi olla ruokailu buffetissa. Aamupala seisovassa pöydässä oli ihan luksusta tavanomaiseen kaurapuuroon verrattuna. Puuron lisäksi aamiaispöydästä löytyi muun muassa nakkeja ja pekonia, muroja, hedelmäsalaattia, leipää, kuivattuja hedelmiä ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi vielä lasilliset kuoharia heti aamulla. Lounas ei ainakaan mun mielestä ollut ihan niin hyvä, muttei toki huonokaan ja tietysti mun allergiat karsivat jonkin verran valinnanvaraa ruokapöydässä. Ilona oli kovalla innolla maistamassa jokaista tarjolla ollutta ruokaa, mutta loppujen lopuksi nakit ja jälkkärikeksit taisivat olla ainoat jotka laskivat kunnolla. Pallomeressä peuhattiin väsymykseen asti, hiestä märkä tyttö oli pakko kantaa iltapalalle kun ei itse millään malttanut lähteä. Nukkumaan meno sujui vauhdikkaan päivän jälkeen helposti kun tajuttiin varata hytti parisängyllä ja neiti pääsi äidin ja isin väliin nukkumaan kuten kotona. Oli huomattavasti mukavampi reissu itselläkin kun oli hyvä syy mennä ajoissa nukkumaan eikä tarvinnut väkisin sinnitellä aamuyöhön. 























Jotain tarttui mukaan laivan liikkeistäkin. Muutama pussi herkkuja, pari pehmolelua, uudet hajuvedet äidille ja isille, uusi muki muumikokoelmiin, synttärilahja pikkusiskolle sekä yksi skumppapullo joka ostettiin oikeastaan vain sen ulkomuodon takia tälle maatuskoihin ihastuneelle äidille.















Pakko myöntää, että olin vähän pettynyt itse laivaan ja taidan ensi kerralla valita jonkin muun firman paatin. Taaperon kanssa liikkuessa olisin kaivannut punnitusbaaria eli seisovaa pöytää, josta voi valita itselleen ruuat ja maksaa ruuan painon mukaan. Toinen asia, joka mua Siljalla ärsytti ovat kokolattiamatot, jotka saavat aivastamaan pelkästä maton näkemisestä. Aamulla ei ole kovin mukava herätä kun kurkku ja nenä ovat niin tukossa ettei meinaa henkeä saada. Toki jokaisessa yhtiössä on puolensa ja voisin väittää, että Siljalla on kuitenkin parhaimmat ostosmahdollisuudet ja huomattavasti siistimmät leikkipaikat kuin esimerkiksi Viikkarilla.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ihan oikea nainen

But I'm a human not a sandwich -blogin Iina laittoi aluille #oikeanainen haasteen johon minäkin halusin omalta osaltani tarttua. Millainen sitten on oikea nainen? Toinen kanava toitottaa kuinka ihannenainen on langan laiha, pitkä ja muodoton catwalk-malli, toisesta kanavasta taas saa kuulla kuinka oikeat naiset, muodokkaat ja isokokoiset tytöt jäävät catwalk-mallien varjoon. Kuka määrittelee onko oikea nainen kokoa xs vai xl?


Mä olen aina ollut suhteellisen pieni ja muodoton nainen ja olen kyllä saanut asiasta kuulla koko teini-ikäni. Mua nämä kommentit eivät ole koskaan hetkauttaneet vaan olen omasta mielestäni aina ollut oikea nainen. Valitettavasti jokainen ei osaa olla yhtä itsevarma ja siksi on tärkeää, että jatkossa naiset eivät joutuisi miettimän millaiseen muottiin heidän pitäisi sopia. Kaikesta huolimatta minullakin on ihan liian usein ollut päiviä, jolloin peilistä on katsonut pelkkä lauta, pömppömaha tai tissitön pikku poika. Olen pyyhkinyt meikit pois ja laittanut ne yhä uudelleen ja uudelleen, kerrasta toiseen, vetänyt ylleni enemmän ja enemmän avonaisempia paitoja ja lyhempiä hameita, täyttänyt rintsikoita milloin sukilla milloin vanulapuilla, vain ollakseni oikea nainen. Aiemmin mitkään vaatteet eivät istuneet muodottomaan kroppaani. Nykyään taas on mahdoton löytää housuja jotka olisivat mitoitettu 158 senttiselle naiselle, jonka lantio on kolme kokoa isompi kuin vyötärö. Jos joskus saisin suunnitella oman vaatemalliston, löytyisi siitä vaatteita myös lyhyille, mutta muodokkaille naisille samoin kuin niille joilla ei muotoja ole laisinkaan. Ovathan nämäkin molemmat esimerkit ihan oikeita naisia, niin kuin kaikki muutkin siltä väliltä. 

















Moni arvostelee hoikkia ihmisiä, jopa tietämättään, koska on jotenkin suvaitsevampaa sanoa laihaa liian laihaksi kuin pyöreää ihmistä lihavaksi. Miksi ihmeessä? Molemmat ovat piirteitä joihin voi vaikuttaa omilla elintavoillaan tai sitten ei. Minä olen koko elämäni syönyt, syönyt ja syönyt. Roskaruokaa, karkkia, herkkuja, mitä tahansa eteeni tulevaa. Silti painoni ei ole raskausaikaa lukuun ottamatta noussut kertaakaan yli 50, ei vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Toisen paino taas nousee pelkästä suklaapatukan näkemisestä eikä se ole yhtään sen epänaisellisempaa. 




















Vasta ensimmäisen seurustelusuhteen myötä löysin itsestäni varmuuden olla oma itseni ihan joka päivä. Unohdin paljastavat vaatteet ja tissiliivien täytteet, en meikkaa jos ei siltä tunnu enkä yritä miellyttää ketään. Olen sellainen nainen jollaisena haluan itse itseni nähdä, toisena päivänä laiska collariäiti, pikanuttura päässä ja toisena päivänä täyteen pyntätty nainen korkkarit jalassa. Tunnen olevani ihan oikea nainen oli sitten kumpi edellisistä olotiloista tahansa, tunnethan sinäkin samoin? Myös sinä olet ihan oikea nainen, riippumatta vaatekoosta, hiustenpaksuudesta, ihonväristä, ripsienpituudesta, laittautumiseen käytetystä ajasta, kuppikoosta tai vaatteiden istuvuudesta. Lähde sinäkin mukaan vastarintaan median asettamia naismuotteja vastaan ja jaa oma kuvasi tai tekstisi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #OIKEANAINEN. Iinan sanoin jokainen nainen on oikea nainen. Myös sinä!



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Painokontrolli ja 15kuisen kuulumisia

Ilona on jo vähän päälle 15 kuukautta ja sen kunniaksi käytiin viime perjantaina painokontrollissa, eivätkä ne taida tähän loppua. Paino oli jälleen laskenut muutaman gramman, jonka luulen kyllä johtuvan jo yli viikon kestäneestä flunssasta, joka on heikentänyt ruokahalua entisestään. Kotivaaka näytti muutama viikko sitten jo kymmentä kiloa, mutta paino on jälleen tipahtanut alle yhdeksään. Pituutta ja päänympärysmittaa on kuitenkin tullut ihan normaalisti, joten ei ainakaan vielä lähdetä asiaa tutkimaan. Toivotaan, että tämä johtuu vain siitä, että meidän neiti on ihan älyttömän huono syömään ja ruoka alkaisi pikku hiljaa maistumaan. 


15 kuukautta (13 kuukautta)
Paino: 8980 g (9000 g)
Pituus: 79 cm (77 cm)
Päänympärys: 45,9 cm 

Painokontrolli. 
Nyt syönyt paremmin, Flunssassa ollut juuri viikon verran.
Hoikistunut edelleen -> öljylisä x2 vrk.
Puuro maitoon tehtynä.
Pituutta tullut hyvin. Touhukas tyttö.


















Saatiin siis ohjeeksi vielä lisätä öljylisää sekä tehdä puuro maitoon. Rasvaton maito kiellettiin kokonaan vaikkei sitä oikeastaan käytettykään, joten vaihdoin Ilonan maidon täysmaitoon. Ensikuussa neuvola on joka tapauksessa ja sen jälkeen mietitään neuvolatädin kanssa miten jatketaan. 

Jos joku on ihmetellyt miksi viime kuussa ei ilmestynyt kuukausikoostetta Ilonan kehityksestä, ajattelin tehdä koosteen vain näin neuvolakäyntien yhteydessä kun ihan niin isoa kehitystä ei enää joka kuukausi tapahdu. Silti kahdessa kuukaudessa Ilona on kehittynyt ihan valtavasti vaikkei se välttämättä ulkopuolisille näykään. Sanoja on tullut taas kymmenkunta lisää. Tällä hetkellä hittejä ovat vanhojen tuttujen lisäksi Muumi, kenkä ja loppu. Kävelykin on jo täysin sujuvaa, oli millainen maasto tahansa. Juoksuaskeleetkin luonnistuvat, ainakin jos on tehnyt pahojaan. 














Paljon kehitystä on tapahtunut myös käytöksessä. Kova into olisi jo pukeutua itse, mutta vielä mikään muu ei mene paikoilleen kuin hanskat. Leikit ovat muuttuneet tarkoituksellisemmiksi. Autoilla ajetaan, nukkeja hoivataan ja halaillaan, kirjojen luukkuja availlaan ja pehmeitä kohtia koitetaan sormella, palikat alkavat pikku hiljaa mennä oikeisiin koloihinsa. Kaikista suurin kehityksen kohde on kahden kuukauden aikana ollut puheen ymmärrys vaikkei ihan aina siltä tunnukaan. Ilona ymmärtää kun pyydetään viemään jokin esine takaisin, avaamaan ovi, hakemaan ulkovaatteet tai sytyttämään valo. Myös kotitöissä meidän taaperosta on jo apua. Ilona pyörittelee mielellään taikinasta pullia ja voitelee ne, antaa äidille märkiä pyykkejä korista ja laittaa kuivat koriin. Hän osaa pyydettäessä viedä lelut koreihin, sukat ja lapaset laatikkoihin sekä vaipan roskakoriin. Ihan älytöntä miten tuo oli juuri äsken ihan pieni avuton vauva ja nyt jaloissa touhuaa itsenäinen ja avulias iso tyttö. 

torstai 9. huhtikuuta 2015

Esiuhma tuli taloon

Meillä on viimeiset päivät ollut aikamoinen meno päällä eikä tällä kertaa kovin positiivisessa mielessä. Tavarat lentelee, kaapit tyhjenevät ja lattialla makaaminen on tullut tutuksi ainakin nuorimmaiselle. Koko alkuvuosi ollaan yhä vahvemmin ja vahvemmin etsitty omaa tahtoa ja epäilinkin josko esiuhma olisi jo tulossa. Onkohan tämä nyt sitä vai tuovatko läpi puskevat kulmahampaat oman osuutensa asiaan? 






















Kieltämättä hermot ovat koetuksella useamman kerran päivässä eikä kotitöistä tai omasta-ajasta tarvitse haaveillakaan Ilonan ollessa hereillä. Kaikki aika kuluu taaperon perässä juosten, nostellen tavaroita paikoilleen. Tyttö ei ole kuulevinaankaan normaalia puhetta vaan jatkaa pahuuksiaan ja äänen korottamisella saa aikaan vain itkupotkuraivarit, jotka aamulla kestivät parhaimmillaan pari tuntia. Kun on kuunnellut kaksi tuntia itkua siitä ettei saa nostella äidin käsipainoja, alkaa pikkuhiljaa turhauttaa. En välillä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun toinen on niin aidosti pahoittanut mielensä jostain omasta mielestäni mitättömästä asiasta. Maataan lattialla mahallaan, potkitaan, hakataan lattiaa nyrkein ja väännetään naama mutrulle. Kuulostaako tutulta? 
















Välillä olisin valmis lykkäämään lapsen ensimmäiseen vastaan tulevaan auton ja pyytämään palauttamaan parin tunnin päästä, mutta kun katsoo tuota isin sylissä hekottavaa muksua muistaa taas miksi ei vaihtaisi sekuntiakaan pois. Niin pieni osa elämästä kuitenkin taistellaan tällaisten asioiden kanssa, että voin olla enemmän kuin onnellinen tästä kaikesta mitä meille on suotu. 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskuulumisia

Huh, huh, pääsiäinen onnistuneesti ohi. Menoa ja meininkiä riitti joka päivälle enemmän kuin tarpeeksi ja vatsa on niin täynnä suklaamunia, ettei meinaa sohvalta ylös päästä vieläkään. Saatiin selätettyä meitä kovasti tavoitellut nuha juuri ennen pääsiäistä. Multa oli aikalailla veto pois torstain ja perjantain. Ilona joutui flunssan kouriin perjantaiksi, mutta onneksi lauantaiaamuna heräsi jo ihan pirtsakka tyttö. Toki vieläkin kuljetaan molemmat nenäliina taskussa, mutta saatiin kuitenkin kuume pysymään kaukana meistä. Toistaiseksi. 



Pitkäperjantai vietettiin melko laiskoissa tunnelmissa, lähinnä sängyn ja sohvan pohjalla, flunssaa karkotellen. Jotain saatiin kuitenkin aikaiseksi kun tehtiin pienimuotoinen pääsiäisateria, lohkoperunoita, uunijuureksia ja savustettua lammasta. Illalla tein vielä appelsiinilotan lauantain vietäviksi. 




Lähes koko lauantai hurahti mun vanhemmilla, mummun ja isän siskon kanssa. Syötiin, saunottiin, juteltiin ja leikittiin. Taas saatiin lammasta ja vaikka mitä herkkuja. Sunnuntai iltapäivä vietettiin Ilonan isomummun ja -papan luona syöden ja jutellen. Niin paljon ollaan pääsiäisenä saatu herkkuja ettei vieläkään meinaa kunnon ruoka maistua. 







Maanantaina koitti kauan odotettu risteily Turku-Tukholma välillä. Reissusta jäi niin paljon kerrottavaa ja kuvia, että teen aiheesta ihan erillisen postauksen. Sen verran voin kuitenkin jo paljastaa, että mahat saatiin täyteen sielläkin, lompakkoa huomattavasti kevyemmäksi ja pikku neidistä kaikki virrat pois pallomeressä riehumalla ja ympäri laivaa juoksemalla. Suurin onni ainakin nuorimman reissaajan mielestä taisi kuitenkin olla se, että joka puolella näkyi vettä. 



torstai 2. huhtikuuta 2015

Nyt saa pääsiäinen tulla!

Meidän kodissa alkaa olla pääsiäistunnelma katossa, juuri sopivasti ensimmäistä pääsiäisen pyhää varten. Viimeisetkin rairuohot nousivat eilen pintaan ja tiput ja puput ovat hakeneet paikkansa kaappien ja pöytien päältä. Narsissit on istutettu ja jo palmusunnuntaiksi sain muutaman virpomisvitsan askarreltua. Suklaamunia ja pääsiäiskarkkeja ollaan syöty useampi viikko jo niin paljon, että alkaa tulla ulos korvista. Pakollisen pääsiäisherkun, pashan sain aikaiseksi tehtyä jo alkuviikolla ja vielä on ainakin yksi herkku tekemättä.





Meidän pääsiäinen on aika täyteen tupattu kaikenlaista ohjelmaa. Siksi ei ajateltu kotona tehdä mitään erikoisempaa pääsiäisruokaa kun muiden luona saa syödä ihan tarpeekseen. Huominen, pitkäperjantai vietetään vielä kotona, joten ostin valmiiksi savustetun lampaanpaistin, jonka seuraksi pitäisi kehitellä jokin lisuke. Lauantaina suunnataan mun vanhemmille syömään ja saunomaan muutaman sukulaisen kera. Sunnuntain suunnitelmat ovat vielä vähän auki, vaikka yksi saunomiskutsu saatiin jo sillekin päivälle. Saa nähdä jaksetaanko kuitenkaan lähteä, sillä aikaisin maanantaiaamuna suunnataan Turun satamaan ja risteilylle Silja Linelle. Matkaseuraksi mukaamme lähtevät Ilonan isomummu ja -pappa. 







Vähän hirvittää ottaako flunssa minusta vallan ja pilaa kaikki lomasuunnitelmat. Kaikki mahdolliset pillerit ja nenäsuihkeet olen tämän päivän aikana itseeni tunkenut, ettei niin pääsisi käymään. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta, että ne karkoittaisivat tämän kurkkukivun ja nuhan. 
Mukavia pääsiäisen pyhiä kaikille teille siellä ruudun toisella puolen! Voi olla, että täällä blogin puolella tulee olemaan viikonlopun ajan vähän hiljaisempaa, mutta lupaan pyhien jälkeen päivitellä kuulumisia meidän pääsiäisestä ja laivareissusta.






Miltä teidän pääsiäissuunnitelmat näyttävät?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...