perjantai 31. heinäkuuta 2015

Välikausikokemuksia

Vaikka vielä ollaan heinäkuussa, monen katseet suuntaavat jo syksyyn, ainakin alennushaukkojen ja merkkivaatteiden ystävien. Niin meidänkin. Kesäalet ovat kuumimmillaan ja uusia mallistoja on alkanut tipahdella kauppoihin. Meidän taaperon syksy- ja talvivarustuskin alkaa olla kohdillaan, pelkkien alemyyntien avulla. Ennen tulevan syksyn vaatteiden paljastusta ajattelin jakaa muutaman vk-vaate tärpin, jos joku vielä kamppailee lastenvaatteiden ihmeellisessä maailmassa.























Kuten joku saattaa muistaa, meillä oli kevääksi ulkovaatteita ihan ylitse tarpeen. Kaksi vaatetta oli kuitenkin ylitse muiden. Name it:n ja Minymon softshell -haalarit. Melko kuivan kevään pärjäsi hyvin veden pitävillä softshelleillä, muutamaa kurahaalari päivää lukuun ottamatta. Jos nämä sadekelit jatkuvat varaisin lätäkköleikkeihin kuitenkin erillisen sadeasun, mutta rankemmankin sateen softshellit pitävät paremmin kuin hyvin. Vesipilariarvot Minymon haalarissa ovat 3000mm ja Name it:llä 10 000mm. Melkoinen ero, muttei ainakaan vielä ole niin märkää päivää osunut kohdalle, että olisin mitään käytännön eroa huomannut. Molemmissa haalareissa on kevyt fleecevuori, jonka avulla ainakin meillä tarjettiin näillä jo nollakeleillä, muttei vuori ole ollut hiostava 15 asteen lämpötilassakaan. Minymo on meillä ollut käytössä enemmän, paremman koon puolesta ja Name it pääsee toden teolla testiin vasta syksyllä. Jos nyt voittaja pitää valita, niin Name it kirii voittoon polvien ja pepun vahvikkeiden sekä vesipilariarvojen ansiosta!
















Minymon haalari näytti olevan saatavilla vielä ainakin Jeriikalta ja Name it:n haalaria pinkkinä Lekmeriltä. Molemmat vieläpä alehinnoin.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Hurraw, vihdoin sopiva huulirasva!

Viimeiset parivuotta olen vedellyt huuliini lähinnä Bepanthenia tai Vaselinia, jotta huulet pysyisivät sellaisessa kunnossa, että niitä pystyy edes liikuttamaan, ilman suupielten poksahtamista rikki. Sekään ei ole aina toiminut, enkä ole jaksanut enää edes välittää. Joskus olen vetäissyt Labellon tuoksutonta ja väritöntä huulirasvaa, mutta useimmiten vain antanut olla ja käsien rasvauksen yhteydessä sipaissut hieman perusvoidetta. Auta armias jos olen erehtynyt laittamaan huulipunaa, eipä ole tarvinnut viikkoon yrittää hymyillä sen jälkeen.















Nyt luonnonkosmetiikkaan tutustuessani törmäsin, Hurraw nimiseen yritykseen, joka valmistaa jos jonkin makuisia huulirasvoja. Lumoava lukijapäivän pussukasta sain Hurraw:n aurinkosuojan, joka teki huulista yllättävän pehmeät. Sen innoittamana tilasin "muutaman" huulirasvan lisää. Mulle itselle kotiutui kookoksen makuinen huulirasva, kanelin makuinen sävyttävä rasva ja tuhdimpi yövoide, vaniljan ja kamomillan tuoksussa. Ilonalle tilasin vaniljanmakuisen huulirasvan ja mies valitsi itselleen lakritsan ja root beer:n makuiset rasvat. Olin valmistautunut testauksen jälkeen heräämään huulet turvonneina ja verestävinä, mutta mitäpä vielä. Huulet olivat niin pehmeät, etten edes muista koska viimeksi olisi vastaavat olleet, tuskin ikinä. Sama tunne on säilynyt ja vahvistunutkin jokaisen eri maun kohdalla. Olen niin tyytyväinen, että voin taas käyttää huulirasvaa, vieläpä sävyttävää. Vaikken ikinä mitään muuta hyötyä luonnonkosmetiikka kokeiluistani saisi, tuntuu se tämän jälkeen jo enemmän kuin kannattavalta.



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Erään sunnuntain asu

Palataan ajassa taaksepäin kuukaudella. Sateiseen kesäkuun päivään kun olin lopen kyllästynyt odottamaan kesää. Halusin pukea päälleni jotain, pirteää ja kesäistä, jotta edes olotilan saisi kesäiseksi vaikkeivat ilmat sitä olleetkaan. Kaivoin kaapin pohjalta, reilu kolme vuotta vanhat sähkönsiniset housut ja viininpunaisen perus t-paidan. Kieltämättä aika nappi valinta, tästä asusta on tullut kesän ehdoton suosikki, kun sää ovat olleet mitä ovat. Asua saa piristettyä vielä lisää kääntämällä housun lahkeita ja vaihtelemalla asusteita. Tämä on kyllä niin mun näköinen asu, vahvoja värejä, mutta silti jollain tapaa hillityn näköinen kokonaisuus.



Paita Only / Housut Vero Moda / Neule H&M / Kengät Zalando / Rannekoru H&M





lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ostoslista Ikeaan

Ei taida päästä eroon vanhoista tavoista, sillä enhän minä nyt voinut lähteä Ikeaan ilman ostoslistaa. Edes jotain suurpiirteistä oli suunniteltava. Vaikka vanhassa kodissa alkoikin jo olla kaikki tarpeellinen, uuden kodin myötä piti osista tavaroista luopua ja jotain hankkia tilalle. Ostosten teko on kuitenkin jostain syystä vain pitkittynyt ja pitkittynyt, mutta vihdoinkin, näillä näkymin suunnataan tiistaina kohti Ikeaa. Ostolistan kärjessä, kaikista tarpeellisimpana ovat kattolamput ja yöpöydät. Niiden lisäksi kaivattaisiin keittiöön pientä lisäsäilytystilaa ja olohuoneeseen, jotain seinille pantavaa sekä mahdollisesti lisää istumapaikkoja. Saa nähdä mitä tarttuu meidän matkaan.









Kaikki kuvat lainattu Ikean nettisivuilta.





torstai 16. heinäkuuta 2015

Kontrollifriikin lomasuunnitelmat

Sitä tuppaa välillä lähteä suunnitelmat vähän käsistä. Okei, harvasen päivä, tunti ja minuutti, jatkuvasti! On listaa, listan perään. Kauppalista kuuteen eri kauppaan, viikon ruokalista, lista puuttuvista vaatteista, tekemättömistä asioista, katsomattomista ja katsotuista elokuvista, pakkauslista ja lista lomasuunnitelmista. On vähän innostuttu ja täytetty loma kaiken maailman tekemisillä. Oman loman lisäksi on täytetty myös miehen, äidin, isän ja pikkusiskon, hyvä ettei naapureidenkin lomat. 















On listattu uimaranta, huvipuisto, suursiivo, leirintäalueet, eläinpuistot, museot, retkeilyreitistöt, alennusmyynnit, seinien poraaminen, Ikean reissu, kukkamaan teko, festarit ja päivittäinen hampaiden pesu. Mitäpä jos yliviivaisi koko listan? Ehkei sentään, mutta edes muutaman kohdan. Olisi vaan kotona, makaisi koko perhe sohvalla yhdessä kasassa ja katsoisi Muumeja. Antaisi perunoiden palaa pohjaan ja pyykkien kuivua koneeseen. Ihan vaan koska sekin on ihan tavattoman mukavaa. 



Ei taida kontrollifriikkeydestä päästä koskaan eroon, mutta ehkä se vähitellen edes helpottaa. Keittiössä odottavasta tiskivuoresta päätellen kyllä. Ja kirjoittamattomasta Ikean ostoslistasta!


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Neuvolakuulumiset

Olin odottanut puolitoistavuotisneuvolaa jo jonkun aikaa, olettaen, että se olisi vähän kattavampi kuin kuukausittaiset painokontrollit. No, todellisuudessa siellä ei tapahtunut senkään vertaa kuin aikaisemmin. Ei kyselty mitä neiti on oppinut eikä tutkittu oikeastaan mitään sen enempää kuin muulloinkaan. Tiedä sitten johtuiko tämä puolituntia myöhässä olevista ajoista, sijaisista ja sijaisen sijaisista vai olisiko normaalistikin ollut yhtä lyhyt käynti. Tuskinpa sillä seuraavaa aikaa ei saatu, eikä edes kasvukäyriä sydänultraa varten. Pitääkin soitella neuvolaan vielä ennen sitä. Jotain jäi sentään käteen, pituus, paino ja päänympärys. Painoa oli tällä kertaa tullut kuukaudessa jopa 300g, enemmän kuin kertaakaan vuoden aikana. Eikä mikään ihme neiti on ihan tosissaan alkanut syömään ja kieltämättä reissatessa on tullut vähän herkuteltuakin. Miinuskäyrillä mennään edelleen, mutta suunta on jo parempaan päin, tosin tämän kertaisen sijaisen mukaan mitään ihmeellistä ei ole missään vaiheessa edes ollut. Neuvolalääkärin mukaan kaikki paikat ja sykkeet tuntui ihan normaalilta ja silmistä tuli ihan suorat heijasteet. Sydäntä ei saatu kuunneltua puhumattakaan korvien katselusta, kun Ilona aloitti hirveän itkun aina kun lääkäri otti jonkin laitteen käteensä. Muuten sai kyllä tulla kuinka lähelle tahansa, koskeakin ja Ilona ihan iloisesti höpötti tädeille, mutta kaiken maailman laitteet olivat ihan liikaa.


1v 6kk 
Paino: 9400 g 
Pituus: 82 cm
Päänympärys 47 cm

Virkeä, suloinen tyttö. Kiinnostunut ympäristöstä.
Vuorovaikutus norm. Muodostaa 2-3 sanan lauseita.
Paikannusvaste normaali. Kävelee normaalisti.
Ei karsastusta.




maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kun äiti luonnonkosmetiikkaan hurahti

Olen aina ollut kiinnostunut luonnonasioista ja ollut pohjimmiltani tosi luonnonläheinen ihminen. En voisi kuvitellakaan asuvani kaupungissa tai edes kerrostalossa, jossa omaa pihaa ei olisi. Olen stressannut ilmastonmuutosta, merien saastumista ja metsän eläinten hyvinvointia, aina kun ajatus on jostain takaraivosta pompannut esiin. En ole kuitenkaan osannut tehdä asioiden eteen oikeastaan mitään, ehkä osittain ajatellut ettei yhden ihmisen valinnoista ole mitään apua. Olen ostanut hiuslakat ym. ponnekaasupullot otsonikerrokselle vaarattomina ja suosinut niin paljon kotimaista ja lähiruokaa kuin kotihoidontuella on mahdollista. Kierrättänyt kaiken mikä on mahdollista kierrättää ja ostanut pääasiassa kirppareilta, niin vaatteet, astiat kuin verhotkin. Vältellyt lääkekuureja lähes viimeiseen saakka ja käyttänyt sen sijaan homeopatiaa ja luontaistuotteita, niitäkin lähinnä siksi, että ne ovat ainoat, jotka mulla esimerkiksi ihottumaan auttaa. Olen kuvitellut tekeväni edes vähän parempia ratkaisuja itseni ja luonnon kannalta ostamalla hajusteettomia ja allergiatestattuja tuotteita, jonkin verran apteekkikosmetiikkaakin.


Lumoava lukijapäivän kiitoskassin sisältöä.


Todellisuudessa en ole tehnyt kovinkaan suurta muutosta, sillä allergiatestatut tuotteet sisältävät yhtälailla parabeenejä ym. lisäaineita kuin muu synteettinen kosmetiikkakin. Toki allergiariskiä olen pienentänyt hajusteettomuudella ja väriaineettomuudella, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Koko ajan olen tiennyt olevan muitakin vaihtoehtoja, mutta kapeakatseisesti epäillyt vähän kaikkea. Onnekseni arpaonni suosi kerrankin ja pääsin pikkusiskon kanssa viettämään vapaapäivää Lumoblogien Lumoavaan lukijapäivään Turkuun. Pastellipisaroita blogin AC piti päivän yhteydessä kattavan esittelyn luonnonkosmetiikasta, kumosi kaikki ennakkoluulot ja minä olin myyty. En tietenkään enää tänä päivänä kuvitellutkaan luonnonkosmetiikan olevan mitään hippienhommaa, jossa marjoilla ja ruoholla värjätään kasvoja ja kankaita. Paljon ennakkoluuloja mahtui silti minunkin päähän. Rajoittuuko valinnanvara perussaippuoihin, shampoihin ja muutamaan luomiväri vaihtoehtoon? Saako luonnonkosmetiikalla aikaan vain kevyen, luonnollisen näköisen meikin? Onko mitään hyötyä vaihtaa osittain luonnonkosmetiikkaan jos vahvemmat tuotteet kuten kynsilakat, hiusvärit ja käsidesit joutuu kuitenkin ostamaan synteettisinä? Onkohan sellaisia ikinä varaa ostaa? No, ensinnäkin luonnonkosmetiikkana löytyy ihan kaikki samat tuotteet kuin synteettisinäkin, osittain jopa enemmänkin, myös vahvapigmenttisiä ja niitä "väkevämpiäkin" aineita kuten kynsilakkoja. Hintaluokkakin pyörii samoissa lukemissa kuin ns. normaalituotteissakin. Niin kuin synteettisistäkin löytyy myös luonnonkosmetiikasta halpoja merkkejä ja ökykalliita merkkejä.


Vaseline vartalospray Tokmanni / Miniderm ja Bepanthen Apteekki

Hurraw ja Acorelle tuotteet yllämainitusta kiitospussukasta / Mádaran saippua ja Sophie la girafin kasvovoide Stockman / Weledan shampoo saatu blogin kautta nu3:lta

Luento sai ajattelemaan luonnonkosmetiikan käyttöä monelta kannalta, jota ei ole aiemmin edes hoksannut. Olen yrittänyt Ilonan seurassa meikata ja laittaa hiuksia mahdollisimman vähän. Neiti on kova halailemaan ja pussailemaan enkä halua, että kaiken maailman myrkkyjä joutuu hänen suuhun tai edes iholle. Ei aiemmin käynyt mielessäkään, että luonnonkosmetiikka olisi ratkaisu myös sille. Toki luonnonkosmetiikassakin on voimakkaita parfyymejä, joita ei lapsen lähistöllä kannata käyttää. Suoraan lukijapäivästä suuntasin Stokkalle, josta mukaan lähti Mádaran saippua ja Sophie la girafin kasvovoide, yllätyksekseni myös tapahtuman kiitospussukasta paljastui muutama luonnontuote. Kotiin päästyäni klikkailin itseni nettiin ja lisäsin useammankin kaupan ostoskoriin "muutaman" tuotteen. Paljon on silti vielä hankkimatta, kun kaapista löytyy kymmeniä pulloja joita käyttää säännöllisen epäsäännöllisesti ei tämä projekti etene kovin nopeasti. Hiljaa hyvä tulee, ja sitä mukaa kuin puteleja kaapista tyhjenee, vaihdan niiden tilalle varmasti jonkin luonnontuotteen. Olisin enemmän kuin tyytyväinen jos esimerkiksi vuoden päästä jokainen käyttämäni kemikaali olisi valmistettu luonnontuotteista, siitä olisi hyvä jatkaa vaihtamista myös välineissä ja kuka tietää vaikka innostuisin vieläkin pidemmälle. Niin kuin saatatte huomata, olen täysin hurahtanut tähän asiaan, no kuten moneen muuhunkin asiaan ensisilmäykseltä, mutta toivottavasti tämä innostus kestää vähän pidempään ja tälle tielle jäädään. Mitään suuria kokemuksia ei tietenkään asioista vielä ole, sillä kokemukseni rajoittuvat muutamaan shampoopulloon, aloe geeliin ja kookosöljyyn. Ei kannata siis sokeasti uskoa kirjoituksiani vaan saa korjata jos olen väärässä ja nettiä selailemalla löytää itsekin helposti tietoa. Jos harrastus tai elämäntapa tästä etenee, olisi hauskaa päästä jakamaan vinkkejä, kokemuksia ja suosituksia myös teille lukijoille. Sitä ennen täällä odotellaan kovalla innolla, josko puhelimeen kilahtaisi viesti saapuneista paketeista ja pääsisi toden teolla testailemaan.



Tältä kosmetiikkavalikoimani näyttää vielä toistaiseksi. Huulirasva ja hiuslakka S-market / muut tuotteet Dermosil.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Pohjanmaan reissu Day 4

Tiedettiin koko reissun ajan, että loma tulee jäämään nelipäiväiseksi ja ihan hyvä niin. Kun viisi samasta puusta veistettyä ihmistä on neljän vuorokauden ajan muutaman neliön kokoisessa asuntovaunussa tai autossa, alkaa savu nousta vuorotellen jokaisen korvista. Milloin kukakin seisoo minkäkin tavaran tai kaapin edessä ja toisessa päässä asuntovaunua taas jonkun toisen tiellä. Jokaisella on omat ajatuksensa siitä minkälainen reissu on tulossa ja missä pitäisi ehtiä käymään, siitä vasta soppa syntyykin kun ihan jokaista toivetta ei voi ottaa huomioon. Yksi haluaisi syödä pelkkää roskaruokaa, yksi kunnon kotiruokaa, yhdelle riittäisi pelkkä kahvi ja pulla eikä kaikista pienin suostu avaamaan suutaan sitten yhtikäs millekään. Yksi taapero ja yksi koira pitävät kaiken lisäksi huolen siitä ettei ajatuksiaan voi irrottaa hetkeksikään tai ovea avata edes kahdeksi sekunniksi. 


Vielä ennen kotiin lähtöä ehdittiin kiertämään Keskisen kauppa kolmannen kerran. Tällä kertaa mukaan tarttui vain matkaevääksi, toinen satsi irtokarkkeja. Ennen neljän tunnin kotimatkaa käytiin tankkaamassa vielä, yllätys yllätys hampurilaisilla. Neljän päivän aikana roskaruokaa tuli syötyä niin paljon, että vieläkin pelkkä ajatuskin tekee pahaa. Välillä tekee ihan hyvää herkutella, mutten kyllä ihan heti poikkea uudestaan. Puolen päivän jälkeen päästiin lähtemään kotia kohti. Ajoitettiin tämäkin ajomatka päiväuniaikaan, joten pärjättiin yhdellä jaloittelulla ja koiran ulkoilutuksella kotiin saakka. 


Kieltämättä oli helpottavaa päästä omaan kotiin, laittaa tavarat paikoilleen ja pesukone pyörimään. Ennenkaikkea päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kolme yötä 120 senttiä leveässä sängyssä poikittain, tilan puutteen vuoksi ei välttämättä ollut kovin hyvä kombo. Yhdistettynä tähän vielä ympäri sänkyä pyörivä taapero, jaloissa hääräävä koira, pari kuorsaavaa tyyppiä, sanomalehden paksuinen tyyny, vesisade, joka kuulostaa asuntovaunun kattoon tipahdellessaan pieniltä kiviltä ja varmaan kolmenkymmenen asteen sisälämpötila, eivät olleet kaikkein otollisimmat olosuhteet hyville yöunille. On se oma koti vaan kullan kallis.




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tässä ja nyt

Kello on puoli 11, taapero herää viidennen kerran, mies tulee töistä kotiin menee nukkumaan ja lähtee aamulla ennen heräämistäni. Ketuttaa enemmän kuin laki sallii. Miksi se tänne tulee nukkumaan, nukkuisi rekassaan, odottaisi viikonloppuun tai kesälomaan ja tulisi ajan kanssa. Kuuluu kuudennen kerran itkun sekainen huuto, äiti, samaan hengen vetoon pitkä kuorsaus, en voi kuin huokaista. Kiroan mielessäni jomottavaa vatsaa ja päähän kasvanutta kuhmua. En jaksa tai uskalla nousta, pelkään, että taju lähtee jo pelkästä väsymyksestä ja iltapalansijaiskahvista, puhumattakaan jomotuksista. Uhmaan olotilaani ja lähden suihkuun sellaisella rytinällä, että pelkään naapurinkin lasten heräävän. Ei herää edes omani, eikä lähde taju tai edes jalat alta. Sen sijaan lähtee jomotus ja ketutus. Onni on tässä ja nyt.

Pitkä kuuma suihku ensimmäistä kertaa puoleentoistavuoteen. Iltapalaksi lämpimiä voileipiä ja pussillinen Dumleja, vain ja ainoastaan minulle. Oivallinen blogiteksti ja ennen kaikkea ne kaksi tuhisijaa sängyn pohjalla. Olisihan se voinut jäädä sinne rekkaansakin, muttei jäänyt. Se on se rakkaus, en tiedä onko sen kohde tuhiseva taapero, minä vai vain pehmeä sänky, ehkä kaikki kolme mutta jos se rakastaa edes jotain, minä olen tyytyväinen, koska minä rakastan. Kello soittaa aamulla kello 8.00, mutta se on sen ajan murhe. Onni todellakin on tässä ja nyt. 



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Pohjanmaan reissu Day 3

Heitettiin keskiviikkoiltana ilmoille ajatus, jos toteuttamatta jäänyt Wasalandiapäivä toteutettaisiinkin vasta torstaina. Torstaiaamulla heräillessä löydettiin meidän Crocsit lainehtimasta pitkin leirintäalueen teitä ja parhaimmillaan vettä oli nurmikollakin viitisen senttiä. Sade oli loppunut mutta kylmätuuli jatkui eikä kovin paljon tehnyt mieli kylmällä ilmalla kastella vaatteitaan huvipuistolaitteiden märissä istuimissa. Sen vuoksi palattiin alkuperäiseen suunnitelmaamme jatkaa matkaa seuraavaan määränpäähän.

Aamupäivän aikana saatiin tavarat ja koko konkkaronkka kasaan ja käännettiin autonnokka kohti Tuuria. Parin tunnin matka sujui sopivasti päikkäriaikaan ilman pysähdyksiä vaikka kerran ajettiin harhaan. Eihän sitä navigaattoria voi missään nimessä uskoa, kun ei se kuitenkaan tiedä mistään mitään, vai mitä? Parkkeerattiin koko yhdistelmä Tuurin kyläkaupan pihaan ja suunnattiin Subiin syömään. Vasta täydellä vatsalla pystyi pohtimaan minne majoittaudutaan yöksi ja tultiin siihen tulokseen, että viedään vaunu kyläkaupan yhteydessä olevalle leirintäalueelle, Onnelaan. 
















Shoppailtiin kyläkaupassa oikein ajan kanssa, soviteltiin, mietittiin ja pohdittiin. Jonkin verran jäi ostoksia tälläkin kertaa mukaan, mutta sisäinen tarjoushaukkani pysyi onneksi taka-alalla. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin jonkinnäköistä shoppailuähkyä, joten ostokset olivat melko hillittyjä ja tarpeellisia. Kai yhdet pienen pienet ja maailman suloisimmat varvastossut annetaan budjetissa anteeksi? Keskiseltä löytyy kyllä kaikki mitä tarvita saattaa, aina astioista ja vaatteista, pihakalusteisiin ja päivittäistavaroihin. Lisäksi piha-alueelta löytyy ainakin kesäaikaan puutarhamaailma, poistomyyntikojuja, mansikanmyyjää ja Pentikin myymälä. Ruokaa ja herkkuja löytyy varmasti jokaisen makuun, on hampurilaisia, jäätelökioski, Subway, kahvila ja vaikka mitä. Tulee vain mieleen meneekö koko alue jo vähän liian överiksi? Ainakin näin maalaisen makuun.














Käytiin välillä vain karavaanialueella syömässä ja lähdettiin uusinta kierrokselle kyläkauppaan ja sen ruokakauppaan. Vasta illalla ehdittiin paremmin tutustua itse alueeseen. Vaasaan verrattuna, Onnela oli huomattavasti nykyaikaisempi. Sekä hyvässä että huonossa. Ei ole ihan mun makuuni, että koko alue on tasainen, suurimmaksi osaksi asfaltoitu kenttä. Ainut luonnonläheisyys karavaanialueella olivat joen varressa sijaitseva uimaranta ja koirien ulkoilutusalue. Yleiset tilat sen sijaan saavat täältä suunnalta plussaa. Vessat ja suihkut olivat siistit ja niitä oli riittävästi. Lisää pesutiloja oli saatu parakkivessoilla ja -suihkuilla mikä on ihan hyvä idea sesonkiaikaan. Multa plussaa saavat myös avainkortit, joilla yleisiin tiloihin kuljetaan. Ne pitävät tiloja vähän siistimpinä kun ulkopuoliset eivät pääse niihin oleskelemaan. Joku olisi saattanut kaivata suihkukoppeja, mutta jokavuotiselle karavaanarille yleiset suihkut ovat niin tuttu juttu, ettei pahemmin tarvitse enää itseään piilotella. Lastenhoitohuone löytyi myös Onnelasta, mutta muuten lapset oli otettu huomioon aika kehnosti. Leikkipuistossa ei keinujen lisäksi ollut kuin pieni kiipeilyteline, ei siis mitään vielä taaperoikäiselle. Koska ei ehditty alueella oikeastaan kuin nukkumaan, en ehtinyt keittiötiloista ja pesutuvasta saamaan minkäännäköistä kokemusta. Jos aikaa olisi ollut päivän verran enemmän, olisi ollut mielenkiintoista käydä tutustumassa leirintäalueen porteilla sijaitsevaan Euroopan suurimpaan puulabyrinttiin, jonka pihasta löytyi myös pomppulinna, kiipeilyseinä ja vaikka mitä ajanvietettä koko perheelle. Ehkä joku kesä vielä suunnataan sinnekin kun hintakaan ei näyttänyt olevan kuin reilun kympin per päivä.






sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Pieni puolitoistavuotias

Niin nopeasti, mutta toisaalta niin hitaasti, meidän pienen pieni neiti on kasvanut puolitoistavuotiaaksi. Hui kamala, miten nopeasti aika menee vastahan meillä oli sylissä pieni vastasyntynyt. Vastahan minä keikistelin ison vatsani kanssa ympäri kyliä ja vastahan minä olin 15 vuotias huolettoman onnellinen kaikesta. Ei sillä ettenkö nyt olisi onnellinen, mutta huoleton tuskin enää koskaan. Voisin jaaritella iät ja ajat siitä kuinka aika juoksee tai kuinka tuntuu kuin meillä olisi aina ollut pikkutaapero. Postauksen päätähti on kuitenkin juuri se edellä mainittu taapero eikä ajan kulku.

Tasan puolitoistavuotta sitten meille syntyi maailman suloisin tyttö. Kuluneessa puolessatoistavuodessa on ehditty oppimaan ja kokemaan ihan hirveästi. Viimeisimmästä kehityspostauksestakin on aikaa jo kolme kuukautta ja pelkästään siinä ajassa on kehitytty valtavasti.



Suurin muutos on tapahtunut neidin käytöksessä. Ilonasta on tullut itsenäinen ja avulias, pieni touhottaja. Hän syö jo lähes poikkeuksetta ihan itse, niin haarukalla, lusikalla kuin sorminkin. Hän osaa riisua itsensä, halutessaan jopa täysin ilman apua. Saman kohtalon saavat myös nuket ja muut lelut joiden päältä jotain saa irti. Päällepäin saadaan jo lakit, hanskat ja joskus sukatkin. Uimapuku tai äidin alushousut käyvät yhtä hyvin lakista. Kova into olisi auttaa myös kaikissa muissa arjen askareissa. Akvaariokaloille annetaan ruokaa, tiski- ja pesukonetta täytetään ja tyhjennetään, roskat viedään roskiin, laukkuja tyhjennetään ja täytetään, maito muki viedään itse jääkaappiin, kasvikset huuhdotaan, perunat laitetaan kattilaan ja vaikka mitä. Usein neiti kuitenkin saa auttamisellaan aikaan enemmän sotkua kuin siivoa. Vaippoja on löytynyt pesukoneesta ja vessanpöntöstä. Tiskikone ja hellan levyt ovat jatkuvasti päällä, pesukoneen luukku auki ja roskiksessa jo sellaisetkin tavarat mitkä eivät sinne kuulu. Kalatkin ovat saanet maisteltavakseen ihan kaikkea näkkileivästä Duplo-palikoihin.



Ihan viimepäivinä ollaan opittu hyppäämään tasajalkaa ja kova into olisi pysyä pystyssä yhdellä jalalla. Vähän hurjempiakin juttuja kokeillaan kun kävellään silmät kiinni tai takaperin. Kiipeäminen on myös kova hitti. Pientä tuolia tai jakkaraa kannetaan ympäri taloa, jotta varmasti saa haluamansa. Sen lisäksi neiti on hoksannut, että esim. tyynyistä tai leluista voi kasata pinon, jonka päälle kiivetä. Pallon heitto ja potkiminen onnistuvat molemmat jo hyvin. Lapiolla kaivetaan kuoppia ja taputellaan kakkuja. 



Uusia sanoja tulee päivittäin, niin paljon, ettei kukaan pysy kärryillä. Sanoja joiden merkityksen Ilona ymmärtää on jo lähemmäs kahtasataa. Niiden lisäksi lähestulkoon kaikki sanat toistetaan ainakin sinne päin. Tällä hetkellä kiinnostavat erilaiset satuhahmojen nimet, täällä huudellaan muun muassa Muumia, Puhia, Ihaata, Kengua ja Kukka Myytä (Pikku Myy). Viimeisen kolmen päivän aikana on pitkästä aikaa alkanut muodostua kaksi sanaisia lauseita. Jossain vaiheessahan neidin suusta kuului jo hei isi, äiti tissii ja jonkinnäköinen ole hyvä. Ne ovat kuitenkin unohtuneet ja nyt on kuultu lauseet utti änne (tutti tänne), kengä poi (kengät pois) ja lakki jäi.



Vaatteissa meillä on käytetty jo melkein vuoden verran samaa kokoa ja ihmekkös tuo kun mikään ruoka ei meinaa kelvata eikä paino nouse. Paidoissa käytössä ovat koot 74/80, osittain jo 86:kin ja housuissa 80/86. Vaippoina käytetään Muumin housuvaippoja koossa 5 tai vastaavia Xtran vaippoja. Tarkempia mittoja saadaan vasta puolentoista viikon päästä, kun ollaan käyty neuvolalääkärillä mittailemassa. Hampaita löytyy kaiken kaikkiaan 14 kappaletta. 



perjantai 3. heinäkuuta 2015

Pohjanmaan reissu Day 2

Kesälomareissun toisena päivänä oli, jo kotoa lähtiessä suunnitelmissa mennä Wasalandiaan hurvittelemaan. Aamuyöllä alkanut kaatosade päätti kuitenkin toisin. Eipä olisi ollut kovin mukava kierrellä laitteita kertakäyttösadetakeissa, liekö monikaan laite ollut edes toiminnassa, sen verran reippaasti satoi ympäri vuorokauden. Onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa ja otettiinkin suunnaksi Vaasan keskusta. Parituntisen shoppailun jälkeen kasvoi sekä äidin että tyttären kesävaatevarasto taas muutamalla vaatteella, vaikkei mitään pitänyt ostaa. Teen myöhemmin ihan erillisen postauksen meidän ostoksista, mutta sen verran voin paljastaa, että muun muassa PoPin juhannusaleista tein aika hyvät löydöt. Kahdessa tunnissa ei hirveästi ehtinyt kierrellä eli mitään hyviä suosituksia en osaa antaa, minne kannattaa suunnata jos haluaa ajan kanssa shoppailla. Perusliikkeet kuten H&M, Lindex, Glitter, Gina Tricot ym. löytyivät ainakin ihan helposti torin laidalta. 
Osa postauksen kuvista jo ensimmäiseltä päivältä.
























Koska koko päivä oli varattu huvipuistoilulle, tarvittiin myös iltapäiväksi suunnitelma kaksi. Mikäs sen parempi paikka pienelle vesipedolle kuin Tropiclandia. Edellisestä uintikerrasta on Ilonan korvatulehdusten vuoksi jo melkein kolme kuukautta, joten voitte vain kuvitella kuinka onnessaan meidän neiti tästä reissusta oli. Pelkkä pienten lasten allas oli jo niin hieno juttu, puhumattakaan seinistä roiskuvista vesisuihkuista, joilla sai ämpärin täyteen vettä. Ihan kaikkea ei tästäkään paikasta sadesäällä saanut irti, sillä suurin osa liukumäistä ja muista härpäkkeistä on ulkona. Kylpylän asian Tropiclandia ajoi paremmin kuin hyvin, erityisesti lapsia ajatellen. Oli aaltokoneita, katosta kaatuvia vesisaaveja, lainakellukeita ja paljon leluja, ihan joka ikäiselle. Aikuisillekin löytyi muutama erilainen poreallas, kylmävesiallas ja ulkoallas. Suihkutilat tuntuivat aluksi vähän sekavilta kun ensin miehet ja naiset menivät tietysti eri pukuhuoneisiin, mutta sitten taas oltiinkin yhteisellä käytävällä ja taas suihkutiloissa erikseen. Aika nopeasti kuitenkin huomasi missä uskaltaa liikkua ilman uikkareita ja missä ei. Suihkuja oli pieneen tilaan saatu yllättävän monta, mutta sekä tavallinen, että höyrysaunat olivat melko pieniä. Yleisvaikutelma jäi tosi hyväksi!
























Kahden tunnin polskimisen jälkeen suunnattiin kylpylän aulaan syömään, ennen leirintäalueelle paluuta. Valittiin buffetpöydän tarjoilut, ja kyllä kannatti maksaa muutama euro enemmän kuin yksittäisestä annoksesta olisi joutunut pulittamaan. Muistaakseni 13 eurolla sai yksi aikuinen syödä ja juoda niin paljon kuin jaksoi ja alle kolmevuotiaat söivät ilmaiseksi. Ei ruoka tuolla hinnalla tietenkään mitään gourmeeta ole, mutta yllättävän hyvää roskaruuaksi. En ole koskaan ollut mikään pikaruuan ystävä, mutta onneksi salaattivalikoima oli sen verran hyvä, että sen rinnalla menivät hyvin alas myös pizzanpalat ja lohkoperunat. Niiden lisäksi buffetpöydästä löytyi kanankoipia, riisiä, jauhelihakastiketta, kebabia ja jauhelihapihvejä, nam. Jälkkäriksi haettiin leirintäalueen kioskista, aika tyyriin hintaiset jätskit. Loppuilta kului asuntovaunussa, sadetta pakoillessa. 








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...