lauantai 29. elokuuta 2015

Kesän viimeinen päivä

Olin jo elokuun alussa varautunut siihen, että kesää ei tullut ja pian saapuu syksy. Syksyä odotellessa kesä päättikin ilmestyä ja mulla meni melkein pari viikkoa tottua ajatukseen, että on lämmintä. Nyt kun viimein oon taas ajan tasalla, lupaillaan näiden päivien olevan viimeisiä laatuaan. Sääennusteethan lupasivat jo tiistain olevan viimeinen kesäpäivä, joten pitihän siitä ottaa kaikki ilo irti. Missäpä se paremmin onnistuisi kuin hiekkarannalla? Ei ennusteet ihan paikkaansa pitäneet, sillä tänäänkin saatiin vielä nauttia lämmöstä. Toivottavasti saa vielä huomennakin viimeisen hoitovapaapäivän viettää auringossa.




Tiistaina heti aamupäivällä pakattiin kimpsut ja kampsut mukaan. Käytiin järjestelemässä meidän kirppispöytä ja suunnattiin suoraan sieltä uimarannalle. Sää oli mitä mainioin, aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, lämmin tuuli puhalsi järveltä ja vesi oli lämmennyt parissa viikossa tosi paljon. Ilona bongasi heti leikkipaikan ja juoksi keinumaan ja liukumaan mäkeä. Ihan yksin kiivetään jo liukumäkeen, eikä vastaan saa ottaa. Äiti istuu viereisessä keinussa kun neiti kiikkuu, koska minä ite!




Vesi houkutteli kuitenkin sen verran, ettei kauaa malttanut leikkiä. Alkuun neiti arasteli vähän, vaikka musta vesi ei ollut enää edes viileää. Vauhtiin päästyään meno oli jo ihan muuta. Ilona juoksi, sukelteli, roiskutti vettä ja laski liukumäestä suoraan järveen. Osaa meidän hienohelma olla melkoinen rämäpääkin kun sille päälle sattuu. Uimisen jälkeen iski tietysti nälkä. Onneksi oltiin varauduttu ja kylmälaukkuun oli pakattu niin leipiä ja vihanneksia kuin juomapulloja ja pientä naposteltavaa. 



Vatsa täynnä neiti nukahti rattaisiin pienten vastoinkäymisten jälkeen ja nukkuikin yli tunnin. Meille vanhemmille jäi hyvin aikaa makoilla auringossa ja napostella niitä herkkuja, joita ei Ilonalle usein sallita. Päikkäreitten jälkeen jatkettiin samalla kaavalla kuin tullessa. Ensin liukumäkeen, keinumaan ja roikkumaan tankoihin. Varsinainen apina, joka on roikkumassa joka paikassa, jopa ruokapöydän välipuissa ja ovenkahvoissa. Sen jälkeen uimaan. Tai no neiti ei enää herättyään tarjennutkaan vaan jäi isin kanssa rantaveteen pulikoimaan ja rakentelemaan hiekkakakkuja. Ihan kiva, että sain itsekin uida kunnolla edes hetken.




Neljä tuntia saatiin rannalla kulumaan ihan hujauksessa. Oltaisiin varmaan saatu enemmänkin jos ruoka-aika ei olisi alkanut kolkutella ovella. Syötiin loput eväät, jotta jaksettiin kotiin saakka. Pakattiin tavarat ja sanottiin heipat uimarannalle, todennäköisesti viimeisen kerran tänä vuonna. Harmittavaa, että kesä jäi niin lyhyeksi, ettei ehditty rannalle kuin kolme kertaa, Ilona olisi mennyt vaikka joka päivä. Ehkä sitten ensi kesänä.



perjantai 28. elokuuta 2015

Lomakuulumiset, muuttuneet suunnitelmat.

Toisen lomapäivän suunnitelmiin kuului siirtyminen Ähtärin eläinpuistoon. Mutta niin kuin tänä kesänä on tapana ollut, sääukko päätti toisin ja tarjosi meille sadetta. Suunnitelmiin piti siis tehdä muutos, ellei halunnut loppu lomaa oleskella märissä vaatteissa. Aamupäivä istuskeltiin asuntovaunussa ja pohdittiin, mitäs nyt. Kaikki paikat tuntui olevan ulkotiloissa tai sunnuntain kunniaksi kiinni. Aikamme nettiä selailtuamme bongattiin Ähtäristä Kylpylä Mesikämmen, joka oli jopa auki sunnuntaisin, vaikkakin vasta kolmelta. Lounaan jälkeen laitettiin itsemme lähtökuntoon ja pakattiin uimareput mukaan. 
















Kulutettiin Ilonan päikkäriaika kierrellen Tuurin kyläkaupassa ja käytiin Spice ice:ssa jätskeillä. Kolmeksi suunnattiin kylpylään. Arvatkaa oliko meidän vesipeto vähän innoissaan? Kahlattiin lasten altaassa, käytiin poreissa ja lilluttiin vedessä. Melkein kaksi tuntia saatiin kulumaan helposti ennen kuin neidille iski vilu. Mulla oli itsellä vilpoinen oikeastaan koko ajan, kun ei pääsyt kunnolla uimaan, mutta onneksi pääsin välillä edes kunnolla saunaan kun Ilona jäi isin kanssa polskimaan. Odotin kylpylältä vähän enemmän, vielä hotelliin sisään tullessakin. Hotellin aula antoi vähän eri kuvan kuin allasosasto, joka oli ennemmin uimahalli. Yksi isompi allas uimareille, matala lasten allas ja kaksi poreallasta. Tilat oli musta aika ahtaat ja suihkuja vähän. Eipä se tosin meidän menoa haitannut mukavaa oli silti, vaikka suihkuun joutuikin aina jonottelemaan.

















Yritän tässä kovin muistella päivän yksityiskohtia, mutta kun lomasta on aikaa jo yli kuukausi, jotain jää varmasti kertomatta. Kylpylästä leirintäalueelle palatessa, poikettiin hakemaan kaupasta jotain nopeaa syötävää. Grillattavaa tarttui tietysti mukaan ja sen lisäksi päätettiin kokeilla ensimmäistä kertaa salaattibaaria. Valinnanvaraa oli niin paljon, ettei voinut valita vain yhtä. Lapattiin kulhot melkein täyteen lähes kaikkea mitä oli tarjolla, erilaiset salaatit ja kaikki lihat sekaisin. Hah, eihän se ihan niin taida olla tarkoitettu eikä lopputulos ollut kovin hyvä. Kohtuus kaikessa, parempi muistaa ensi kerralla. 









































Grillailujen jälkeen lähdettiin vielä kiertelemään lähiseutua kävellen, jotta saatiin Ilona rauhoittumaan vauhdikkaan päivän jälkeen. Se osoittautui toimivaksi keinoksi, sillä neiti nukahti melkeinpä heti kun pääsi rattaista sänkyyn. 










torstai 27. elokuuta 2015

5 + 1 vinkkiä helpompaan arkeen

Hoitovapaan loppu lähenee ja lupasin jakaa teille vinkkejä kuinka tehdä arjesta edes hieman helpompaa. Nämä ovat nyt lähinnä muistutukseksi itselleni, kun aikaa tuskin tulee olemaan hirveästi ylimääräistä, mutta ihan yhtä hyvin ovat toimineet myös päivät kotona ollessa. 

1. Tee kaikki heti! Älä jätä tiskejä pöytään ja ajattele, että laitat ne koneeseen kun olet hetken levännyt. Todennäköisesti olet ne siinä vaiheessa jo unohtanut. Sama toimii ihan mihin tahansa. Riisu likapyykit suoraan pyykkikoriin, vie puhtaat kaappiin suoraan pyykkinarulta, äläkä laske tavaroita kädestäsi siihen missä olet niitä käyttänyt, muuten ne ovat siinä vielä huomennakin. 

2. Laita illalla, aamua varten valmiiksi kaikki minkä voit. Valitse vaatteet, pakkaa laukku ja hoitoreppu, lataa kahvinkeitin, nosta esille kaikki mitä aamulla tarvitset meikeistä, hammasharjaan. Jos aamulla syödään muroja voi ne laittaa lautaselle valmiiksi ja lisätä aamulla vain maidon ja hillon. 

3. Edelliseen kohtaan viitaten tee eväät valmiiksi jo illalla. Täytä juomapullo ja lapsen nokkamukiin tai tuttipulloon voi kaataa maidon valmiiksi jääkaappiin.

4. Jos olet ollut illalla niin tehokas, että aamulla jää ylimääräistä aikaa, käytä se helpottaaksesi iltaa. Täytä pesukone ja tiskikone valmiiksi. Valmistele päivällinen esim. pesemällä perunat tai ruskistamalla jauhelihan. 

5. Suunnittele! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Kirjoita valmiiksi viikonruokalista. Saatat pärjätä yhdellä kaupassa käynnillä per viikko ja osaat jo edellisenä iltana ottaa esim. jauhelihan pakastimesta sulamaan, kun tiedät, että huomenna tehdään lihapullia. Tee kerralla ruokaa useammaksi päiväksi tai ainakin sen verran, että saat siitä seuraavan päivän eväät. Hyvässä tapauksessa voit tehdä niin paljon, että riittää pakastimeenkin. Suunnitelmallisuutta helpottaa kalenteri, johon merkkaat kaiken tärkeän ja jota myös vilkaiset päivittäin.

+1 Älä stressaa! Jos kaikki on rempallaan ja sikin sokin, anna olla. Kulutat ihan turhaa aikaa ja energiaa stressaamalla ja jossittelemalla. Jos ei yksinkertaisesti jaksa, niin anna olla, siivoa sitten kuin siltä tuntuu. Sekin on ihan sallittua.

Uskoisin, että näillä neuvoilla pääsee pitkälle. Ainakin voi pitkittää herätystä muutamalla kymmenellä minuutilla. Eikä suurempaa siivoakaan tarvitse tehdä niin usein kun hoitaa kaiken arjen lomassa. 




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lomakuulumiset, Tuurin kyläkauppa

Nyt kun lomat vetelee viimeisiään, on hyvä aika palata muistelemaan kesän toista lomareissua. Miten siitäkin voi olla jo kuukausi? Ennen kuin ensimmäisestä lomareissusta oli tietoakaan, oltiin jo suunniteltu, että Jonin loman alkaessa suunnataan Tuurin kyläkauppaan. Ja niinhän me tehtiin vaikka minä ja Ilona kuukausi takaperin oltiin siellä käytykin. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin aamupäivällä, jotta jo ensimmäisenä päivänä jäisi aikaa kulutettavaksi kauppakeskuksessa. Jouduttiin pysähtymään jo ennen Tamperetta syömään ja jaloittelemaan. Kerrankin viisaana olin tehnyt makaronilaatikon kotona valmiiksi ja lämmittäminen sujui helposti asuntovaunussa. Aika pian matkan jatkuttua pienempi neiti simahti päiväunilleen, mutta ehti silti ennen päämäärää herätä kitisemään pitkästymistään. Enkä ihmettele yhtään, olen ihan yllättynyt, että noin pieni viihtyy autossa helposti pari tuntiakin. Onneksi kalapeli tabletilta pelasti loppumatkan. 























Oltiin perillä juuri sopivasti kun Onnelaan alettiin ottaa sisään uusia yöpyjiä. Meitä odotti perillä tosi upea sää, ei mikään helle, mutta sopivan lämmin. Pystytettiin vaunu paikoilleen ja suunnattiin välipalan jälkeen nopeasti kyläkauppaan. Kirjoitan tätä selvästi ihan liian myöhään, sillä en edes muista enää mitä ostettiin. Ilonalle kurahousut, pari Muumi dvd:tä ja matkasta unohtunut potta. Mulle softshell housut, ripsiväri ja puhdistusmaito, Jonille virveli ja akvaariotarvikkeita sekä synttäreitään viettävälle kaverille tuliaisiksi pari Muumilasia ja karkkia. Niin ja asuntovaunuun uusi paistinpannu, kas kummaa kun se kolmekymmentä vuotta sitten ostettu paistinpannu ei ollutkaan enää ihan käyttökelpoinen.Unohdinkohan jotain oleellista?





















Koska kyläkauppa sulkeutui lauantaina ajoissa, jäi meille vielä monta tuntia aikaa tuhlattavaksi. Ruokailun jälkeen suunnattiin takaisin kyläkaupalle, tai paremminkin sen viereen ilmestyneeseen Muumipuistoon. Kaupan sulkeuduttua, vasta-avatussa leikkipuistossa oli enemmän kuin ruuhkaa. Se ei meidän neitiä haitannut, sillä hän meni pääkolmantena jalkana muiden mukana kuin vanha tekijä. Meni mukaan hiekkalaatikkoleikkeihin, jonotti oikeaoppisesti liukumäkeen ja teki selväksi jos joku yritti etuilla tai viedä hänen paikkansa. Vitsit, miten ylpeä tuosta neidistä saa parhaimmillaan ollakaan! Ilona oli ihan innoissaan leikkipuistosta ja puhui Muumipuistosta vielä pitkään reissun jälkeenkin, taisi olla loman kohokohta.
























Puistoilun jälkeen käveltiin joen rantaa, ihailtiin maisemia ja auringonlaskua. Pitkän päivän jälkeen uni olisi tullut helposti itse kullakin, mutta me vanhemmat jäätiin vielä ulos grillailemaan. Kerroinkin meidän kokemuksia Onnelasta ja Tuurin kyläkaupasta jo aiemmin, enkä viitsi alkaa toistamaan itseäni. Kyseisen jutun löydät täältä! Sen verran voisin aiempaan juttuuni lisätä, että löytyy sieltä lasten leikkipaikalta pienimmillekin hiekkalaatikko ja nyt kun Muumipuisto on auennut korvaa se sitä puutetta, vaikka leirintäalueelta vähän kävelymatkaa tuleekin. Tällä kertaa ehdittiin saada kokemusta myös keittiötiloista tai paremminkin tiskihuoneesta, mitään ruuanlaitto mahdollisuutta alueella ei ollut, mikä jäi ainakin mua harmittamaan.























Haluaisitteko lukea kaikki lomakuulumiset yhteen putkeen vai ripottelenko niitä muiden juttujen väleissä?

tiistai 25. elokuuta 2015

Kolme helppoa munatonta herkkua

Mainitsinkin aiemmin, että meillä kävi sunnuntaina ensimmäiset varsinaiset vieraat. Mun mummu ja isän sisko, joka on mulle kuin varamummu, kun isän puolen mummua en ole saanut koskaan tavata. Mun on pitänyt käskeä heidät käymään jo ajat sitten, he ovat kuitenkin iso osa mun elämää ja haluan näyttää millaista meillä uudessa kodissa on, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Sen lisäksi, että vieraitten tulo innosti siivoamaan, innosti se myös pitkästä aikaa leipomaan. Ajatuksena oli tarjota vain jotain suoraan pakastealtaasta, mutta edellisenä päivänä päätin kuitenkin tehdä jotain itse. Päädyin helppoon ja nopeaan muropiirakkaan ja vieläkin helpompaan raejuustolevitteeseen, joka sopii hyvin vaikka karjalanpiirakoihin. Niiden lisäksi turvauduin pakastealtaan paistovalmiisiin karjalanpiirakoihin ja patonkeihin sekä keksihyllyn karpalo-valkosuklaa kekseihin, joita en voi itse vastustaa. Pakastinta tyhjentääkseni kaivoin esiin myös Jonin leipoman mustikkapiirakan suklaatwistillä ja jo aiemmin leipomani riisimurokakut. Koska munattomia ohjeita ei tunnu koskaan löytyvän liikaa, ajattelin jakaa ohjeet tänne, jos siellä ruudun toisella puolen sattuu olemaan muitakin kananmuna-allergikkoja.
























Muropiirakka

Pohja:
200 g margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
2 dl kuohukermaa
2 dl vaniljarahkaa
0,5 dl sokeria
n. 3-4 dl marjoja


1. Paloittele margariini pieniksi paloiksi ja anna hieman pehmetä.

2. Lisää joukkoon kuivat aineet ja nypi taikina tasaiseksi käsin. 

3. Laita vuoan pohjalle leivinpaperi ja painele taikina tasaisesti vuokaan.

4. Paista 175 asteessa, noin 25 minuuttia.

5. Vatkaa kerma, sekoita joukkoon rahka ja sokeri. 

6. Kaada täyte jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja ripottele pinnalle haluamiasi marjoja.

Pohjan ohje on tehty yhdistelemällä netistä löytyneitä ohjeita ja täyte heitetty ihan hatusta. Piirakka sai paljon kehuja, joten ilmeisesti onnistuin arvailuista huolimatta.






Raejuustolevite

200 g raejuustoa
100 g voita tai margariinia
1 valkosipulinkynsi
3 rkl ruohosipulia

1. Paloittele voi pieniksi paloiksi ja anna hetken lämmetä.

2. Murskaa valkosipulinkynsi ja silppua ruohosipuli.

3. Lisää sekaan loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Helppoa vai mitä? Alkuperäinen ohje löytyy Yhteishyvän sivuilta.



Mustikkapiirakka suklaatwistillä

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1½ tl suolaa
2 dl rahkaa tai piimää
1 dl maitoa
150 g voisulaa
2-3 dl mustikoita

1. Sekoita keskenään kaikki muut kuivat aineet paitsi kaakaojauhe. Lisää voisula ja nesteet.

2. Jaa taikina kahteen osaan ja lisää toiseen osaan kaakaojauhe.

3. Kaada vuokaan tai uunipellille, vuorotellen kerros vaaleaa ja kerros tummaa taikinaa. Ripottele mustikat piirakan pinnalle.

4. Paista 180 asteessa, piirakan paksuudesta riippuen niin kauan että hammastikulla painettaessa, tikkuun ei enää jää taikinaa.

Ohje on mukaelma äidin reseptikätköistä löytyneestä muffiniohjeesta. 






maanantai 24. elokuuta 2015

Helpottunut äiti

Helpottunut, ainoa sana joka kuvaa mun olotilaa tällä hetkellä. Kerroinkin jo eilen yhden syyn siihen, siis kodin joka on vihdoin valmis. Sitäkin suurempi syy on kauan odotettu sydänultra. Vaikka oonkin koko ajan sisimmässäni tiennyt, että kaikki on hyvin, on jossain pinnan alla kytenyt ajatus, mitä jos kuitenkin. Kyllä vaan kannattaa uskoa äidin vaistoa hyvässä ja pahassa. Tällä kertaa hyvässä, näkeehän sen, ettei pirteä, koko ajan vauhdissa oleva lapsi voi sairastaa mitään vakaavaa. Joka tapauksessa oli enemmän kuin helpottavaa saada lääkärin sinetti omille aavistuksille. 

Sydänultrassa löydettiin kolmekin syytä, jotka voivat sivuäänen aiheuttaa. En tiedä mistään lääketieteellisistä termeistä mitään, joten korjatkaa jos olen väärässä. Ensimmäisenä syynä poikittaisjänne, joka löytyy joka toiselta lapselta ja häviää kasvun mukana. Toisena pieni reikä, joka yleensä häviää synnytyksessä, toisilla ei koskaan, mutta myös se todennäköisesti häviää iän mukana ja on täysin vaaraton. Kolmantena syynä hiippaläppä, joka päästä verenkiertoon lähtevää verta pienen määrän takaisin sydämeen. Tämäkin aika varmasti häviää kasvun mukana. Lastenlääkäri varmisti ultraajan epäilyt, jänteen sivuäänen aiheuttajana. Aika älyttömän hyvä kohtalo, että "vikoja" löytyi kolme eikä yksikään ole vaarallinen. Nyt seurataan kahden vuoden välein mitä kasvu tekee sydämen kehitykselle. Vihdoin ja viimein saatiin selvyys myös korvien tilanteeseen, molemmat ovat täysin terveet. En pysty tarpeeksi montaa kertaa sanomaan kuinka helpottunut olen! Nyt voi hyvillä mielin aloittaa arjen, joka alkaa jo viikon päästä, apua!

Kaiken lisäksi taas kerran saan olla niin ylpeä lapsestani. Ihan jo siksikin, että hän on terve, mutta myös siksi kuinka hienosti hän lääkärillä käyttäytyi. Olin jo varautunut itkupotkuraivareihin, lääkärin tullessa lähelle laitteinensa tai vähintääkin ympäri huonetta juoksemiseen, tavanomaiseen tapaan. Mutta mitä vielä, neiti makasi koko ultran ajan mun sylissä kuin enkeli. Kerran pyydettiin isi vierelle ja taas voi hyvin mielin makoilla. Lähtiessä vilkutettiin ja sanottiin heipat lääkärisedälle, unipupun ja lakkinsakin neiti olisi antanut. Lääkärillä jatkettiin samalla linjalla, Ilona oli kuin Naantalin aurinko hymyili ja jutteli ja antoi katsoa korvat mitään sanomatta, se on jo täysin ennen kuulumatonta. Kyllä huomaa milloin kyseessä on kokenut lääkäri, joka osaa toimia lasten kanssa.




sunnuntai 23. elokuuta 2015

Vilkaisu meidän uuteen kotiin

Meillä oli tänään uuden kodin ensimmäiset vieraat, jos meidän vanhempia ja lähimpiä kavereita ei lasketa. Se sai ihan uutta tempoa saada koti valmiin näköiseksi. Eilinen päivä ja tämä aamu purettiin viimeisiä muuttolaatikoita, aseteltiin tavaroita paikoilleen ja pikasiivottiin, oikein vauhdilla. Joku varmaan miettii miten ihmeessä meillä voi olla tavarat pahvilaatikoissa vielä melkein kolme kuukautta muuton jälkeen. Tiedän olen hidas, mutten siksi ettenkö tekisi tai saisi aikaiseksi. Oon vaan ihan älyttömän pikkutarkka, kaiken on oltava just eikä melkein. Joka ikisestä nurkasta ja laatikosta on pyyhittävä pölyt, kirjat pitää olla millilleen korkeusjärjestyksessä ja kaikki tavarat lajiteltuna, koreihin, laatikkoihin ja pikkupurkkeihin. Itse asiassa vieläkin on pari laatikollista tavaraa, työkaluja ym. jotka todennäköisesti tulee varastoon. Nyt on aika helpottunut olo kun kaikkialla pääsee liikkumaan vapaasti ja kaikki on järjestyksessä, eikä tarvitse stressata ja miettiä mihin laittaisi mitäkin. Vieläkin on paljon pientä hienosäätöä ja tuunausprojekteja kesken, mutta niitä on kai aina. Kun yhden projektin saa valmiiksi, on suunnitelmissa jo kolme lisää. 

Pikku hiljaa uusikin koti alkaa tuntua kodilta kun kaikki tavarat hakee paikkansa. Ei tämä vieläkään samalta tunnu kuin entinen koti tuntui jo paljon aikaisemmin, mutta hiljaa hyvä tulee. Vaikka kuinka mua keväällä epäilytti tänne muuttaa, niin onhan tää nyt paljon parempi kuin meidän entinen koti, puhumattakaan siitä rempallaan olevasta väriläiskästä, jota meille ensin ehdotettiin. Kyllä mä kaipaan vieläkin sitä valkoisuutta ja valoisuutta, joka meidän entisessä kodissa oli, mutten tosiaankaan ikävöi sitä tunkkaista hajua, lommoisia ovenkarmeja ja sieltä täältä rapisseita maalipintoja. Kyllä siisti ja ehjä koti on vaan jotain niin hienoa, vaikka edelleenkään mua ei nappaa suuressa osassa meidän kotia oleva puunväri ja vähän kellertävät seinät. En silti mistään hinnasta muuttaisi enää takaisin.

Eteinen
Eteinen on meidän huoneista, tähän mennessä kaikkein valmein. Se on niin helppo ja yksinkertainen huone sisustaa. Varsinkin tällainen käytävämallinen, jonne ei mahdu kuin yksi lipasto ja matto. Eteisen värimaailma saa pysyä aika hillittynä mustaa, valkoista ja harmaata, koska esillä olevat Ilonan vaatteet tuovat kivan väripilkun. Jotain pientä sisustusesinettä kaipaan ja sitten eteinen on valmis.




















Keittiö
Keittiössä on kaikista vahvimmin esillä tuo väri josta en tykkää ja meidän tummanpuun värinen ruokailuryhmä ei sovi näihin väreihin yhtään. Sen lisäksi keittiössä on paljon vähemmän säilytystilaa ja enemmän tyhjää seinätilaa kuin entisessä asunnossa, eli tekemistä on vielä jonkin verran. Ajatuksena on ostaa keittiön pöydän ylle avohylly ja työtasojen ylle pari tankoa, joihin saisi kiinni koreja ja ruukkuja. Seinälle on työn alla tuunattavana vanha ikkuna ja pöytäryhmällekin pitäisi tehdä jotain. Niiden lisäksi ollaan mietitty pöytätasojen ja kaakeleiden päällystystä dc-fixillä, mutta tiedän vanhasta asunnosta ettei se ole mikään helppo homma, joten se saa ainakin toistaiseksi odottaa.
















Lastenhuone
Ilonan huone on toinen, joka on lähestulkoon valmis. Tavarat sai aikalailla samaan järjestykseen kuin vanhassa kodissa, joten mitään suurempaa tekemistä ei ole. Ainoastaan pikkupöytä ja nuken sänky ovat vielä viimeistelyä vaille tuunaamatta.






















Olohuone
Myös olohuone vaatii vielä paljon projekteja. Sohvapöytä ja akvaariopöytä olisi tarkoitus tehdä trukkilavoista samalla tavalla kuin tv-taso ja Ikean hyllykköä tuunata paremmin muuhun sisustukseen sopivammaksi. Seinille tulee vielä lisää itsetehtyjä tauluja, vaikka ne aika täyteen ängetyt on jo nytkin. Sohva kaipaa väriä sohvatyynyistä, ja tyhjiin nurkkiin haluaisin kevyen näköisen nojatuolin tai baarijakkarat sekä jonkin ison sisustusesineen.


















Vessa/pesuhuone
Inhoan meidän vessaa yli kaiken. Se on tosi kivan näköinen, sinisine kaakeleineen, mutta huomaa kyllä kuinka paljon enemmän vaakakupissa painaa käytännöllisyys kuin ulkonäkö. Ensinnäkin se on niin pieni, ettei mahdu kuin kääntymään. Toiseksi kallistukset ovat ihan päin jotain ja suihkuvesi on aina eteisessä. Saatiin vessan kynnyskin jo irtoamaan, kun se oli ihan kostea. Vuokranantaja lupasi onneksi korjata sen, mutta pahaa pelkään koska on tässäkin asunnossa vesivahinko. Veden valumista ei yhtään helpota se, että suihkukaapissa ei ole ovea, eikä sen ulkopuolella viemärikaivoa. Kaiken lisäksi se on niin pieni ettei Ilonan amme mahdu sinne. Huoh. Kaikki pöly kertyy kosteuden mukana seinien viereen ja siivoaminen on tosi hankalaa kun vettä ei voi päästää kaapin ulkopuolelle. Ja jos nyt valittamaan alettiin niin rajoittaahan sininen väri aika paljon sisustusta, varsinkin kun meillä pääväri on ollut punainen. Vessa kaipaa siis uutta kynnystä ja koreja, kynttilöitä ym. pesutilaan sopivia sisutusesineitä. 





















Makuuhuone
Makuuhuone, joka toimii myös työhuoneena, vaatii enää lähinnä tavaroiden järjestelyä, jotta saadaan kaikki tärkeä käden ulottuville ja harvemmin tarvittava kaappeihin ja vaatehuoneeseen. Tauluja ja valokuvia tulee vielä makuuhuoneenki seinille ja sänky kaipaa päätyä, mutta muuten alkaa olla valmista. 






















Etupiha
Etupihalle ei olla vielä tehty oikeastaan muuta kuin istutettu kukkia amppeleihin, ruukkuihin ja laatikkoihin, sekä nypitty suurimmat rikkaruohot pois. Tarkoitus olisi tehdä kukkapenkki, istuttaa pensaita ja ostaa tai askaroida muutama koriste-esine. Ehkä sitten ensikesänä.

Takapiha
Takapiha on meillä kokenut kaikista suurimman muutoksen. Harmi ettei tullut otettua ennen ja jälkeen kuvia, mutta osaatte varmaa kuvitella miltä näyttää lähemmäs 100 neliötä, vyötärön korkuista heinikkoa, iso kivikasa ja muutama itsestään kasvamaan lähtenyt puu. Ei ole entiset asukkaat tainneet olla mitään viherpeukaloita. Ollaan paiskittu pihan eteen ihan valtavasti hommia ja vieläkin paljon on tekemättä. Isolle terassille mahtuu vaikka mitä, joten ajateltiin pitää pöytäkalusto ja grilli toisessa reunassa ja toiseen reunaan rakentaa trukkilavoista sohvakalusto. Kukkapenkit on vielä aika harvoja eli kukkia istutetaan ensikesäksi ehdottomasti lisää ja kasvimaata täytyy suurentaa. Marjapensaat odottaa edelleen ämpäreissä ja niitä haluan kyllä lisääkin, onneksi on iso piha. Puita ja pensaita pitää karsia ja metsänreunaa raivata vielä entisestään. Mulla on haaveena saada pihalle paljon erilaisia yksityiskohtia, pieniä patsaita, kukkaruukkuja sinne tänne, linnunpönttöjä puihin ja syksyksi paljon lyhtyjä. Jos ensikesäksi saadaan sohvakalusto valmiiksi, tulee siitä valkoinen, joten myös pöytä kalusto saa päälleen valkoisen värin. Terassi kaipaa lakkaa tai öljyä, mutta niinpä se taitaa tarvita joka kesä. Niin ja haluan ehdottomasti käyttää lisää valkoisia tiiliä. Tähän mennessä ollaan rajattu pihan poikki kulkeva kivipolku valkoisilla tiilillä ja kukkapenkit valkoiseksi maalatuilla kattotiilillä.

















Paljon on tekemistä ja suunnitelmia, saa nähdä tuleeko suurin osa ikinä valmiiksi, mutta ainahan saa haaveilla. Kuvista käykin aika hyvin ilmi meidän kodin värimaailma. Vaikka seinät, katot ja lattiat eivät ole ihan niin vaaleita kuin toivoisin, saa valkoisilla huonekaluilla, hyvin tuotua kirkkautta ja avaruutta. Pelkkää valkoista en silti missään nimessä halua, vaan väriä tuodaan tekstiileillä ja koriste-esineillä. Olen yrittänyt tuoda kontrastia punaisen erisävyillä ja harmaalla. Paljon on silti väripilkkuja, jotka rikkoo tämän harmonia, mutta niin saa ollakin, ei tämä muuten olisi meidän näköinen koti. Mulla olikin paljon sanottavaa, jäiköhän enää mitään asiaa kun alan esitellä huoneita yksi kerrallaan? Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka!

Miltä näyttää teidän silmään?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...