sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

DIY amppeli

Muhun on kesänaikana purrut joku ihmeen käsityökärpänen. Tai paremmin sanottuna, vanha into on tullut takaisin. Tuntuu taas siltä, että on ihan oikealla alalla. Parin kuukauden aikana on tullut väkerrettyä vaikka mitä. Yksi onnistuneimmista jutuista, on nämä helpot kukka-amppelit.



Näihin tarvitsee vain jämäpalat ontelokudetta tai tarpeeksi jämäkkää matonkudetta. Mitään mittoja on hankala antaa sillä ruukun koko, paino, kuteen joustavuus ja huonekorkeus vaikuttavat kaikki tosi paljon. Oikeastaan sopivan koon löytää vain kokeilemalla. 



Amppeli aloitetaan leikkaamalla kahdeksan saman mittaista pätkää ontelokuteesta ja solmimalla kaikki pätkät yhteen. Mitä isompi ruukku, sitä enemmän pätkiä tarvitset, mutta muista aina parillinen määrä.

Seuraavaksi solmitaan aina kaksi kudetta yhteen. Minun amppeleissani noin viiden sentin päästä isosta solmusta, mutta taas riippuen ruukun koosta.

Toisella kerroksella yhdistetään taas kaksi kudetta, mutta yhdistettävät kuteet otetaan viereisistä nipuista. Näin jatketaan kerros kerrokselta niin pitkään kuin ruukun koko vaatii. Mulla oli sen verran pienet ruukut, että vain kolme kerrosta riitti.

Lopuksi tee amppelin yläpäähän iso solmu ja tee ripustuslenkki esim. letittämällä solmun yläpuolelle jäävä pätkä.




Saikohan tästä nyt mitään selvää? Olen tosi huono neuvomaan, mutta tarkennan mielelläni, jos jokin kohta on epäselvä!






lauantai 2. heinäkuuta 2016

Muumimaailman juhannus

Me lähdettiin juhannukseksi arkea pakoon Naantaliin. Yövyttiin Naantali campingilla, kierreltiin kaupungilla, käytiin uimassa ja vaikka mitä, mutta reissun kohokohta oli ehdottomasti Muumimaailma. Muumimaailma on mulle tuttu jo omasta lapsuudesta ja samaa "perinnettä" haluan jakaa myös Ilonalle. 




Ilona pääsi nyt toista kertaa Muumimaailmaan ja meno oli ihan eri kuin viime vuonna. Vuosi sitten Muumit lähinnä pelotti, mutta tänä vuonna neiti vaan juoksi paikasta toiseen, ryntäili väkijoukkojen läpi halailemaan Muumeja ja oli enemmän kuin innoissaan koko päivän. Muumimaailmaan kannattaa varata ihan koko päivä aikaa. Mekin saatiin kulumaan kuusi tuntia ennen kuin uni vei voiton pienimmällä. 




Muumimaailma on ehdottomasti Suomen paras lapsiperhe kohde, eikä lastakaan välttämättä tarvitse olla mukana, nähtävää on ihan tarpeeksi aikuisillekin. Muumimaailmaa kiertää satupolku, jonka varrelta löytyy mm. noidan talo, hattivattien ja mörön luolat, uimaranta ja uimahuone. Polun puolessa välissä on Muumimaailman keskipiste, muumitalo, poliisilaitos, Hemulin talo ja paljon muuta. Polun toiselta puoliskolta löytyy esimerkiksi Muumipapan laiva, Hosulin purkki, Niiskun verstas, Nuuskamuikkusen teltta sekä huilipuisto, jossa perheen pienimmät voi ottaa torkut riippumatossa tai säkkituolissa.




Heti Muumimaailman porttien läheisyydestä löytyy kioskeja ja ravintoloita joka lähtöön. Tarjolla on muun muassa vohveleita, jäätelöä, Muumimamman munkkeja, kotiruokaa, pizzaa, pastaa ja hampurilaisia. Jokaiselle jotain. Me käytiin syömässä Pizza & Pasta ravintolassa, josta Ilonalle maistui pasta bolognese ja aikuisille pizzapalat salaatilla. Ruuan hinta oli aika suolainen, kuten kaikki muukin Muumimaailmassa. Maku oli onneksi sitäkin parempi ja kerran se hinta vain kirpaisee, pääasia, että kaikki nauttii! Samalta alueelta löytyy myös karkkikauppa, Nipsun putiikki, kirjakauppa ja posti sekä kojuja joista voi käydä ostamassa kasvomaalauksen tai koittaa onneaan esim. narunvedossa. Tosi kiva, että Muumimaailmasta löytyy joka vuodelle jotain uutta! 








sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viimeistä viedään

Työttömyys vetelee viimeisiään ja aamulla on edessä, paluu vanhaan työpaikkaan. Kuusi viikkoa huiteli ihan hirveen nopeaan ja tuntui, että kaikki oleellinen jäi tekemättä. Mutta ehtiihän sitä, pääasia, että voin kerrankin sanoa täysillä nauttineeni tästä "lomasta". Ollaan ehditty viettää Ilonan kanssa yhteistä aikaa enemmän kuin kuukausiin ja Jonin loma osui juuri oikeaan kohtaan. 

Perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi, lomamatka Ruotsiin ahmaisi ison osan lomasta, mutta ehdittiin me muutakin puuhailla. Suurin osa ajasta käytettiin takapihalla, ihan vain nauttien auringosta ja lämmöstä, mutta paljon saatiin aikaiseksikin. Kasvimaa on laajennettu, marjapensaat istutettu, terassi lakattu ja pihakalusteet maalattu. Kesäkukat istutettu, piha haravoitu ja harjattu, suihkulähde ja pieni lampi rakennettu sekä kukkamaat kaivettu esiin ja täytetty kukilla. Ihan hurjan paljon tekemistä siihen nähden, että ollaan kaiken tämän lisäksi kierretty sukulaisia oikein urakalla, shoppailtu muutamaan otteeseen, nähty kavereita, käyty uimassa ja torilla sekä polkupyöräilty ja valokuvattu paaaljon! Huhhuh, aika paljon puoleentoista kuukauteen.


Nyt voi hyvällä omalla tunnolla töiden jälkeen vaan istahtaa alas. Mua vähän hirvittää, että työ ja arki kaksin Ilonan kanssa vie kaikki voimat ja blogi jää taas hunningolle. Lupaan yrittää parhaani, mutta älkää ihmetelkö, jos postaustahti hidastuu.

Ihanaa alkavaa viikkoa!


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Wasalinella Uumajaan

Meidän kesäloma starttasi neljän tunnin automatkalla Vaasaan, jossa meitä vastassa oli vesisade ja lähes koko leirintäalueen täyttävät lätäköt. Onneksi eka päivä jäi loman ainoaksi sadepäiväksi. Me ei oltu sokerista vaan käytiin nopeasti ruokaostoksilla ja jäätiin ulos keinumaan ja laskemaan liukumäkeä, säätä uhaten.


Varattiin etukäteen Itämeren ylitys Wasalinelta, joka lähtee Vaasan satamasta ja kuskaa Uumajaan, noin viidessä tunnissa. Laiva oli melko pieni, mutta tunnelma oli samanlainen kuin isommilla risteilyaluksilla. Pieni myymälä tarjoili kaikkea merkkivaatteista, hajuvesiin, alkoholeihin ja matkamuistoihin. Meidän matkaan tarttui yksi palapeliksi tehty Taalainmaan hevonen. Ulkokansi tarjoili hienot maisemat koko matkan ajan ja pieni tanssiravintola livemusiikin ja juotavat. Keskeltä laivaa löytyi istumapaikkoja, pelinurkkaus sekä leikkihuone, jossa suurin osa meidän matkasta kului. Vatsan täyteen sai joko kahvilan tarjottavilla, a la carte ravintolassa tai meidän valitsemassamme saaristolaispöydässä. Saaristolaispöytä vastasi aika pitkälti muiden risteilylaivojen buffetpöytää, toki pienemmässä muodossa. Kalaruoka oli suuressa roolissa, mutta sen kaveriksi löytyi myös paljon erilaisia lihoja, salaatteja ja perunoita. Jälkiruoka pöytä tarjoili jäätelöä, hedelmiä, leivoksia ja juustoja. Näin allergisen ja lapsiperheen näkökulmasta kaikki oli otettu huomioon, sitä saa sanoa harvassa paikassa.




Meidän matka sujui nopeasti, syöden, pallomeressä touhuten ja paikkoja kierrellen. Neiti nukkui päiväunet rattaissaan, jonka vuoksi me ei edes varattu hyttipaikkaa, vaikka niitäkin tarjolla oli. Ilonan kanssa on ihan hirveän helppo matkustaa. Hän nukkuu päikkäreitään ihan sikeästi, vaikka livemusiikki soi lähes korvan juuressa ja hereillä ollessaan tutkii rohkeasti paikkoja. Kävipä hän tutustumassa muutaman tiskin taaksekin ja jäi juttelemaan jokaiselle vastaantulijalle, rusetti päässään keikkuen. Hymy oli laivamatkan herkässä jokaisella, ja uutta ihmeteltävää oli sen verran, ettei meidän aikuisten tarvinnut edes hermoja kiristellä yhden vilkkaan uhmiksen kanssa. 





perjantai 10. kesäkuuta 2016

Miksi minä bloggaan?

Blogista on parissa vuodessa kasvanut iso osa elämääni. Siitä on tullut paikka jonne voin purkaa ilot ja surut ja tallettaa muistot niin arjesta kuin juhlasta. Olen kirjoittanut blogia alusta saakka itseäni varten, juuri yllämainituista syistä. Minulle riittää se, että saan kevennettyä omaa mieltäni, mutta melkein yhtä hienoa on, että ruudun toiselle puolelle on löytänyt tiensä ihmisiä, jotka jakavat saman elämäntilanteen, yhteiset kiinnostuksen kohteet tai jotka ovat muuten vain kiinnostuneet raottamaan ovea meidän maailmaan.

On enemmän kuin hienoa, että tänne on löytänyt tiensä joukko ihmisiä, jotka jaksavat kommentoida postauksesta toiseen. Piristätte päivää valtavasti, kun jaksatte pysyä mukana, vaikka välillä on ollut kuukausienkin taukoja. Ihan mieletöntä, että teitä on kaikkien seurantakanavien kautta yhteenlaskettuna jo lähemmäs sata!



Iso kiitos kaikille teille! Te olette olemassaolollanne kannustaneet jatkamaan kirjoittamista silloin kun ei ole enää ollut varma haluaako jatkaa. Blogi on saanut välillä aikaan enemmän harmaita hiuksia, stressiä ja pettymyksiä kuin sitä hyvää fiilistä, jonka takia kirjoitan. Onneksi tässä hommassa on itsellä vapaat kädet ja pakko ei ole kirjoittaa silloin kun ei siltä tunnu. Haluan tehdä jokaisen postauksen täysillä, eikä sinne päin. Se vaatii ihan valtavasti aikaa. Moni ei ehkä ihan ymmärrä kuinka monia tunteja saattaa yhteen muutaman kappaleen postaukseen kulua, mukaan lukien valokuvauksen, kuvien muokkauksen, kirjoittamisen ja tarkistamisen sekä valmiin postauksen linkittelyn eri somekanaviin. 

Onneksi olen oppinut vähän joustamaan pakkomielteisestä suorittamisesta ja ottamaan aikaa blogille. Sillä tämä on ehdottomasti sen arvoista. Harrastus, joka keventää mieltä, jonka avulla pääsee tuottamaan tekstiä ja joka innostaa entistä enemmän toiseen harrastukseen, valokuvaamiseen. Ja pakko myöntää, että kyllähän sitä salaa haaveilee kasvavista kävijämääristä ja blogiportaaleista. Ehkä jonain päivänä.. Tai ainakin AINA saa haaveilla!



torstai 9. kesäkuuta 2016

Kotona jälleen!

Niiin paljon kerrottavaa, etten tiedä yhtään mistä aloittaisin. Palattiin maanantaina kotiin kesälomalta ja alkuviikon ajan on saanut tyhjentää laukkuja, pestä pyykkiä ja järjestää valokuvia. Vasta nyt, kaiken kotiinpaluuhärdellin jälkeen, ehtii keräillä ajatuksia ja palata kaikkiin ihaniin lomamuistoihin ja maisemiin.

Verta, hikeä ja kyyneliä, mutta ennen kaikkea yhdessäoloa, iloa, naurua, kauniita maisemia ja ihania muistoja. Kaikkea sitä kuului meidän perhelomaan, yhden uhmaikäisen kanssa. Meillä oli kerta kaikkiaan onnistunut ja rentouttava loma, pienistä kommelluksista huolimatta.


Pohjois-Ruotsi on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, vaikkei meille vasta auennut kuin murto-osa kaikesta kauneudesta. Tunturimaisemat ovat mielettömiä niin alhaalta kuin ylhäältäkin käsin, lähes joka paikassa virtaa kirkas vesi ja aurinko paistaa näihin aikoihin läpi yön. Pohjoisen kaupungit tarjoaa ihania pikkuputiikkeja ja toreja, kauniissa puitteissa. Tornionjoen rannassa kuohuu valtavat kosket ja Västerbottenin läänin pienten järvien rannoilta löytyy isojakin uimarantoja. Lapsi innostuu tien yli juoksevista poroista, moni puolisista leikkipuistoista ja matalista hiekkarannoista. Kaikkea mitä voi yhdeltä lomalta toivoa, kaupunkielämää, patikointia luonnon helmassa ja hiekkarannalla makoilua.


Ruotsi oli todella helppo maa matkustaa, liikennesäännöt vastaavat lähes Suomen sääntöjä, joka paikka pidetään todella siistinä, englantia osataan puhua kaikkialla ja ulkomaalaiset, huonon kielipäänsä kanssa otetaan hyvin vastaan. Hintaluokka pyörii aika lähellä Suomen hintoja, mutta esim. yöpyminen on monissa paikoin paljon halvempaa kuin Suomessa. Suosittelen ihan ehdottomasti jokaiselle. Ruotsissa kesäkausi alkaa monin paikoin vasta juhannuksena, joten moni leirintäalue, nähtävyys ja aktiviteetti oli meidän loman aikaan vielä kiinni. Eipä sen puoleen olisi aikakaan riittänyt yhtään enempään.


Vielä jonain päivänä toivon palaavani tuonne ilman aikatauluja, lasten rattaita ja muutaman minuutin välein kyllästyviä lapsia. Haluan ajaa vielä pohjoisemmas, kiivetä paljon korkeammalle sekä nähdä revontulet ja syksyn ruskan. 



Palailen kesän mittaan vielä tarkemmin meidän lomaan. 
Hauskaa alkavaa viikonloppua! Me nautitaan viimeisistä lomapäivistä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Minne katosi päivät

Käsi ylös kuinka monen parisuhteen alkuhuuma on kestänyt yli lapsen syntymän. Epäilen vahvasti, että aika moni käsi olisi laskenut jo ylitettäessä seurustelun ensimmäistä vuotta. Omani ainakin. Ne ihanat piirteet alkavat kummasti ärsyttää, kun omaan kotiin alkaa pikku hiljaa ilmestyä ennen näkemättömiä esineitä, pleikkari, partakone, turvakengät. Viiden minuutin välein saapuvat viestit omasta ihanuudesta alkavat tuntua jo aika kuluneilta lauseilta. Ennen kuin huomaakaan vaihtuu viestien sisältö kysymyksiin "Mitä tarvitaan kaupasta?" ja "Mihin aikaan olet kotona?". Se, että toinen laittaa ketsuppia joka ruokaan, ei olekaan enää hauska tapa, kun muutetaan yhteiseen kotiin. Päinvastoin, siitä saa aikaan maailmanlopun aiheuttavan riidan. Samoin kuin väärään järjestykseen jätetyistä kengistä, sukista olohuoneen lattialla, tyhjentämättömästä roskiksesta tai oikeastaan ihan mistä tahansa minkä tekisi itse joka tapauksessa paremmin. Ainakin omissa kuvitelmissaan. 

Muistan reilu neljä vuotta sitten vannoneeni, että jos joskus löydän "sen oikean" ei meidän suhteen huuma lopu koskaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Viimeistään raskaus ja lapsen syntymä pyyhkäisevät mennessään viimeisetkin romantiikan rippeet. Koripallon kokoinen vatsa ei ole paras mahdollinen apuväline halailuun tai lähekkäin nukkumiseen. Synnytyksen jälkeen toinen on nähnyt jo ihan kaiken. Ei ole enää väliä mitä sanoo tai tekee kun kaikkein kamalin, mutta samalla ihanin on jo koettu yhdessä. Pikkuhiljaa alkaa luottaa siihen, että toinen on ja pysyy. Ei enää huomaa ihmettelevänsä mitä ihmettä se vieläkin minussa näkee, kun on yhteinen syy jatkaa eteenpäin, samaa tietä. Helposti pitää toista itsestäänselvyytenä ja jonain päivänä havahtuu, että sehän voisi lähteä koska vain, jos haluaisi. Koko ajan syyttelee, ettei toinen tee mitään suhteen eteen ja hetkessä ymmärtääkin ettei itse tee yhtään sen enempää. Turha kai odotella prinsessa kohtelua, jos itse kohtelee toista kuin ilmaa, tai nyrkkeilysäkkiä. 

Vaikka maailmaa ei aina katsella läpi vaaleanpunaisten lasien on hyvä muistaa ne kolme pientä sanaa, edes silloin tällöin. Ja tiedättekö mitä? Sen alkuhuuman tunteen voi saada takaisin, jos oikein kovasti tahtoo, tai ehkä juuri silloin kun vähiten odottaa. Juuri silloin kun on jo heittämässä viimeisetkin epätoivon rippeet syvälle kaivoon. Silloin voi huomata kuinka paljon rakastaa ja saa rakkautta.



tiistai 31. toukokuuta 2016

Vaihe

Oletteko huomanneet kuinka vanhemmat usein selittävät lastensa tekoja erilaisilla vaiheilla tai lohduttavat ystäviään tokaisemalla, se on vain ohi menevä vaihe. On vaihe jolloin heittäydytään kaupan lattialle makaamaan, vaihe jolloin lyödään kaveria ja purraan äitiä, vaihe jolloin suuhun kelpaavat vain karkit. Yhtä vaihetta seuraa toinen vaihe ja hyväuskoiset äidit elävät vaiheesta toiseen odottaen jotain parempaa vaihetta. Vaihetta jolloin ruoka maistuu, äidin sylissä on kiva olla, omakin seura kelpaa eikä toisen lapsen kädestä oteta lapiota. Valitettavasti sellaista vaihetta ei taida ollakaan, vaikka me niin haluttaisiin uskoa. Elämä on yhtä vuoristorataa koliikki-itkua, eroahdistusta, esiuhmaa, uhmaikää, kyselyikää, murrosikää ja lastenlasten koliikki-itkua. Miksi lasten käyttäytymistä edes pitäisi selittää erilaisilla vaiheilla? Miksei vaan voi olla hyviä ja huonoja päiviä niin kuin meillä aikuisillakin. Kyllä minullakin saattaa olla viikkoja jolloin mikään ei huvita eikä kiinnosta eikä kukaan tule sanomaan, että sulla on nyt se vaihe!


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kyllä mäkin kaipaan

Oon monesti täällä toitottanut kuinka en mistään hinnasta vaihtaisi tätä nykyhetkeä, entiseen elämääni. Vähintään yhtä monta kertaa on kuultu lause, ei mulla ole jäänyt mikään vaihe elämättä. Ja tottahan se on, elämä jatkuu edelleen, lapsen saannin jälkeenkin. Melkein yhtä usein, kun olen nuo lauseet tänne näpytellyt, olen miettinyt jääkö jollekin väärä kuva. Ei musta ole väärin elää nuoruuttaan, enkä mistään hinnasta pyyhkisi omaakaan nuoruuttani pois. 

Ei mulla ole muistinsopukoissa mitään kaduttavaa, vaikka kaikennäköistä, tyhmääkin on tullut tehtyä ja kokeiltua. Toki on asioita jotka jälkeen päin ajateltuna tekisin toisin tai jättäisin kokonaan tekemättä, muttei mitään sellaista, jonka kanssa en voisi elää. Onneksi. Se mitä tällä höpinälläni haen takaa, on se, että vaikken takaisin haluaisi palata, on mullakin asioita, joita ikävöin, aina silloin tällöin. 


Kaikista eniten ikävöin sitä spontaaniutta ja vapauden tunnetta. Sitä, että voi koska tahansa lähteä viiden minuutin varoitus ajalla, minne vaan. 

Ei tarvinnut miettiä, koska pysähdytään syömään, koska vaihtamaan vaippaa. Mentiin vaan niin kauan kuin tietä riitti ja syötiin kun siltä tuntui.

Kaipaan sitä, että voi syödä mitä vain. Aamupalaksi makkaraperunat ja kahdelta yöllä pussillinen karkkia ja jos ei ollut nälkä niin ei syönyt, eikä kukaan kyseenalaistanut tai vaatinut osuuksiaan.

Vastapainoksi minä kaipaan omaa rauhaa. 

Kaipaan kirjan lukemista. 

Kaipaan aikaa omille harrastuksille ja intohimoille. 

Kaipaan aikaa käydä yksin vessassa ja suihkussa. 

Kaipaan lämmintä ruokaa ja kuumaa kahvia. 

Kaipaan yksin syötyä suklaalevyä.

Kaipaan loppuun luettuja lehtiä ja ajatuksella kirjoitettuja viestejä.

Kaipaan sitä, että sai tehdä mitä halusi, ilman, että joku kyseenalaisti ja jos kyseenalaisti, osasi olla välittämättä, enää ei osaa. 

Kaipaan silloisia suuria murheitani, jotka näin jälkeen päin tuntuvat ihan mitättömiltä.

Kaipaan sitä, että kaikki on mahdollista ja jokainen tie avoinna!

Mutta silti vielä tuhannennen kerran, on meillä niin ihana ja helppo taapero, ettei yli 20 kaipaamaani asiaa, saa edes harkitsemaan paluuta entiseen. Ei ikinä. 




perjantai 27. toukokuuta 2016

Nämä haluan muistaa aina

Lapsuus on ohi kiitävä hetki. Hetki täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Hetkiä, jotka haluaisi muistaa ikuisesti ja elää yhä uudelleen. Kovin helposti nämä hetket jäävät arjen ja kiireen jalkoihin. Ehkä parasta juuri onkin se ihan tavallinen arki.

Nämä hetket minä haluan muistaa aina:

Haluan muistaa ensimmäisen ikenet paljastavan hymyn.

Katseen, joka seurasi ensin pyörivää apinamobilea, sen jälkeen äidin kasvoja.

Haparoivat kädet, jotka tarttuivat ylhäältä roikkuvaan leluun, ihan varovasti.

Vatsalleen käännähtämisen mukanaan tuoman leveän hymyn. 

Varmat konttausaskeleet, jotka johtivat imurin luo.

Haluan muistaa ensimmäisen, vahvalla suhisevalla ässällä varustetun isi -sanan.

Ja yhtä vahvan Sotilaskodissa, ilmoille kajautetun äiti huudon. 



Ensimmäiset haparoivat askeleet taaperokärryn avustuksella.

Ja sen vauhdin, jolla mentiin päin hellaa, kun jalat alkoivat kuljettaa.

Haluan muistaa hetket, kun viimeisiä kertoja rauhoitut rinnalle. 

Ne kerrat, kun innoissasi selitit hoitopäivän tapahtumia. 

Sen iloisen hymyn, kun pitkän päivän jälkeen äiti saapui.

Onnen, kun osasit laskea kaikki kahdeksan kirjan hahmoa.

Haluan muistaa ikuisesti sen itsessäni tunteman ylpeyden tunteen, jonka kiitoksesi ja anteeksi pyyntösi sai aikaan.



Mielettömän onnen tunteen, kun sait ihan kaikki vaatteet itse päälle.

Kun onnesta soikeana lauloit koko pienet sammakot säkeistön itse.

Sen kuinka ylpeä olit, kun tokaisit, enää ei tartte vaippaa.

Kun yhtäkkiä olit kasvanut niin isoksi, että kaikkeen voi vastata, minä itte.

Hetken kun nauru raikuen juoksit isin kanssa ympäri vihreää pihaa.

Haluan muistaa kuinka pinnasängystä tuijottavat katse tokaisi, äiti tykkään sinusta ja halauksen jälkeen jatkoi, minä rakastan sinua. 


Ja voi mahdoton kuinka pieni hän on joskus ollut <3

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Täältä tullaan Ruotsi!

Me aletaan olla jo niin lähellä lähtöä, että alkaa jo hiukan jännittää. Aamulla lähdetään ajelemaan kohti Vaasaa, jossa yövytään eka yö ja perjantaina sitten päästään ylittämään Itämeri. Kaikki alkaa olla niin valmista kun tässä vaiheessa voi. Laukut pakattu, asuntovaunu siivottu ja koti tip top, odottamassa meidän paluuta.

Että voikin aikuinen ihminen olla innoissaan naapurimaahan menosta. Suurin osa suuntaa lomansa etelän hiekkarannoille ja rohkeimmat reppureissaavat ympäri maailmaa. Mä en oo ikinä osannut edes kaivata mihinkään lämpimään. Lähden paljon mieluummin kiertämään kotimaata tai tässä tapauksessa länsinaapuria. Ei sillä, ettenkö voisi joskus kuvitella matkustavani kauemmaskin, mutta vielä ei ole sen aika. 

Jottei blogi hiljenisi vallan, juuri henkiin herättyään, olen ajastanut teille muutaman valmiin postauksen. Mahdollisuuksien mukaan kirjoittelen kuulumisia myös paikan päältä, mutta ennen kaikkea nautin, lomailen ja vietän laatuaikaa perheen parissa. 

Sillä aikaa meitä voi seurata Instagramissa nimimerkillä @marb_le ja Snapchatissä nimimerkin marikristiinaaa, takaa.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Kesän 2016 bucketlist

Viime vuoden tapaan, heti kesän alkuun on hyvä tehdä pieni bucketlist, siitä mitä tuleva kesä voisi pitää sisällään. Tietysti suurin osa ajasta kuluu työpaikan harmaiden seinien sisällä, mutta kaikki muu väliin jäävä aika aiotaan elää enemmän kuin täysillä.

Jäätelö
Jäätelö on ihan ehdoton kesäherkku. Jätskikausi alkoi jo ensimmäisestä jätskiauton käynnistä ja jatkuu pitkälle syksyyn, melkein päivittäisenä tapana. Nam!

Lämpö
Lämpimistä päivistä pitää ottaa kaikki ilo irti, niinä muutamina viikkoina, kun sää meidän maassa sallii. Vaikka sitten niistä illan viimeisistä auringon säteistä työpäivän päätteeksi.


Karavaanarit
Ilman asuntovaunua ja leirintäalueita, ei kesää tule. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi ja ihan pian me ollaankin jo matkalla. Laatuaikaa oman perheen kesken.

Toriherkut
Torille on päästävä vielä toistamiseen ennen loman loppua. Ostoskassi täytetään, tuoreilla kotimaisilla herkuilla. Mansikoilla, porkkanoilla, sipuleilla ja savukalalla.



Itsestä huolehtiminen
Kesä on hyvä syy lakata varpaan kynnet ja sheivata talven jäljiltä unohtuneet sääret. Sen myötä aion kaivaa esiin, ruuhkavuosien alle jääneen itseni. Pitää huolta ulkonäöstä, syödä säännöllisemmin ja liikkua enemmän. Tämä suunnitelma saisi jatkua vielä kesän jälkeenkin.

Uiminen
Tapahtui se sitten sään salliessa uimarannalla tai -hallissa, niin uimaan on päästävä ja pian. Pieni vesipeto ei ainakaan malta odottaa ja kieltämättä omakin mieli suuntaa veteen päin, kun ihottuma on pitänyt mut pitkän aikaa poissa uimahalleista.


Huvipuisto
Viime kesänä huvipuistoilut jäi täysin välistä. Ehkäpä tänä vuonna saisin houkuteltua jonkun päiväksi mukaani. Vähän tekisi jo mieli pyörimään pää alaspäin.

Hyvä ruoka
Jäätelön ja toriherkkujen lisäksi kesään kuuluu vahvasti grilliruoka. Grillimakkara alkaa nyt jo pursuta ulos korvista, mutta onneksi kesän mittaan herkkuvalikoima laajenee. Sen lisäksi olisi kiva päästä piknikille järven rantaan tai vaikka omalle takapihalle


Maton pesu
Maton pesu kuuluu kesään kuin kesään. Ihana päästä tuoksuttelemaan mäntysuopaa ja tuoda koko kotiin puhdas tuoksu. Tänä vuonna Ilonakin pääsee jo kokeilemaan.

Kesähepenet
Mikäs sen ihanampaa kuin auringonpaiste kevyt tuuli ja tuulessa liehuva hameen helma. Kesän tullen ihan hullaantuu kaikista näyttävistä vaatteista. Hapsuista, napapaidoista, pitkistä helmoista, kukkasista, pitseistä, hassuista aurinkolaseista ja hippityyleistä.


Ystävät ja sukulaiset
Ystäviä näkee nykyään tosi harvoin, eikä sukulaisillekaan hirveästi aikaa riitä. Toivottavasti kesä antaa vähän enemmän mahdollisuuksia. Ystävien kanssa vietetyn ajan voisi yhdistää, vaikka piknikille tai huvipuistoon.

Valokuvat
Haluan kuvata talteen kaikki ihanat kesämuistot ja luonnon kauneuden ja vihreyden. Niiden vierellä on ihana sitten talvella haikailla kesän lämpöä ja valoa. Toisaalta haluan viettää paljon aikaa myös ilman kameroita ja puhelimia. Vain olla ja nauttia hetkestä tässä ja nyt.


Polkupyöräily
Jos säät suosii, kesä on ihanaa aikaa liikkua ulkona. Ei tarvitse odotella salille pääsyä, kun voi vaan laittaa lapsen istuimeen ja lähteä polkemaan. Tänä vuonna aion polkea paaaljon enemmän kuin edellisinä vuosina. Parasta hyötyliikuntaa ikinä.

Ennen kaikkea aion stressata vähemmän, nauttia enemmän ja elää tässä hetkessä. Aika paljon löytyy samoja suunnitelmia kuin viime kesältä ja monelta aiemmaltakin. Nyt vain toivotaan, että säät suosii ja kesä tuo mukanaan monta ikimuistoista hetkeä. Mitä kuuluu sun kesään?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ihana, ihana kesä!

Kesä pääsi kerrankin toden teolla yllättämään. Eipä olisi kuukausi sitten, lumisateessa arvannut, että muutaman päivän päästä nautitaan lähes hellelukemista. Toivottavasti yhtä hyvät kelit jatkuu koko kesän.




Voiko muuta toivoa kuin lämpöä, auringonpaistetta, minihameita, hymyileviä vastaantulijoita ja värikkäitä kukkia kaikkialla? En minä ainakaan, kesä on jotain niin ihanaa! Musta tuntuu, että herää itsekin eloon kukkien, ötököiden ja puiden lehtien mukana. 




Olin jo ehtinyt harmitella, että koko kesä menee töissä, mutta kesä päättikin yllättää samana päivänä, kun jäin työttömäksi. Ehkä ei sitten kesällä ihan niin paljoa harmita tehdä töitä sisällä, kun on jo muutaman viikon saanut nauttia auringosta. 

Voiko tähän kirjoittaa vaan kymmenen kertaa KESÄ KESÄ KESÄ?




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mikä sinusta tulee isona?

Taiteilija, olisi vastannut neljävuotias Mari, vielä kymmenvuotiaskin. Yläasteen lähestyessä vastaus muuttui jonkinlaiseksi taiteilijaksi. Tiesin jo, ettei musta mitään taidemaalaria tulisi, mutta ehkä muotisuunnittelija, artesaani tai graafikko. No ei tullut. Silloin kun koulutuspaikkoja haettiin, viisitoistavuotias minäni oli enemmän kuin hukassa. Hain graafikoksi ja artesaaniksi, yllätys, yllätys en päässyt. Tai pääsin varasijalta, mutten sitten kuitenkaan mennyt, kun koko elämä oli täällä. Arvatkaa kaksi kertaa olenko katunut? Olen. 

Nyt kaksikymmentävuotiaana olen saman kysymyksen edessä ihan yhtä hukassa. Ei ihme, ettei neljävuotias tiedä oikeaa vastausta, jos sitä ei tiedä 16 vuotta myöhemminkään. Tietääköhän ikinä? Olen monesti miettinyt miksi sama kysymys, esitetään niin monessa paikassa ja mitä sillä edes tarkoitetaan? Eihän taaperoikäinen edes tiedä mitä ammatteja on olemassa. Tietääkö viisitoistavuotiaskaan? Tuskinpa. En minäkään tiedä.



Kuka edes määrittelee, että tuo kysymys tarkoittaa juuri ammattia? Vaikkei mulla toistaiseksi ole unelmien ammattia, tuli minusta äiti. Se on arvokkaampi titteli kuin yksikään ammatti. Sitä ei saavuteta kolmen vuoden koulutuksella. Sitä opiskellaan koko loppu elämä. 

Vaikka minulta tuo tärkein titteli jo löytyy, totuus on kuitenkin se, ettei pelkästään sillä pärjää. Eikä sillä, että tahtoisinkaan, kyllä mä kaipaan muutakin. Vaikka töitä on tiedossa, olen antanut itselleni luvan haaveilla uudesta opintoalasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin kuin sanoin mulla ei edelleenkään ole harmainta aavistustakaan mikä musta tulee isona. Ihan kaikki on käynyt mielessä. Oman alan jatkaminen ammattikorkeassa, valokuvaaja, autonasentaja, automaalari, toimittaja ja olenpa joskus salaa haaveillut, josko tällä blogilla elättäisi perheensä, haha no tuskinpa sentään. Ehkä joskus tulevaisuudessa osaan kertoa enemmän. Sitten joskus, kun uusien opintojen aika voisi koittaa.

Joko sinä tiedät mikä sinusta tulee isona?





lauantai 21. toukokuuta 2016

Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Lupasin jo ajat sitten kerto meidän pääsiäisloman hotellivalinnasta, Solo Sokos Hotel Tornista. Yksinkertaisemmin Tampereen Torni hotellista. Torni hotelli sai meidän perheeltä ihan täydet viisi tähteä. Me ollaan aika vaatimattomia hotellikäyttäjiä, sillä mun hotelliyöt voi laskea yhden käden sormilla ja Ilonalle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Voitte varmaan kuvitella, että tällä taustalla, Torni hotelli ylitti kaikki odotukset ja vielä paljon enemmänkin. 



Palvelu pelasi hyvin. Varasin meille kahden hengen huoneen netistä, ja seuraavana päivänä sain soittamalla varattua vielä ilmaisen matkasängyn Ilonalle. Hotellille oli helppo löytää, sillä se sijaitsee ihan rautatieaseman kupeessa. Parkkihalleja löytyy ihan vierestä useampikin ja niistä pääsee muutaman rappusen kiipeämällä suoraan hotelliin. Näin lastenrattaiden kanssa liikkuessa olisin voinut tässä vaiheessa toivoa pientä ramppia. Se taitaakin olla ainut huono sanottava Torni hotellista. Vastaanotto sujui ihmismassasta huolimatta reippaasti ja hotellihuoneessa meitä odotti aivan ihana näky. 



Iso pehmeä parisänky, kylpyamme ja tilaa vaikka muille jakaa. Ei pienintäkään likaa missään ja pienin matkustajakin oli otettu huomioon ihan kaikessa pottaa myöden. Tarjolla oli kahvia, teetä ja kaakaota niin paljon kuin ehti juoda ja jääkaapista sai maksua vastaan limsaa ja alkoholeja. Tosin ei ihan meidän budjettiin sopivin hinnoin. Aiempiin kokemuksiin verrattuna kaikki oli luksusta. Kirjoja, musiikkia, hiustenkuivain, silitysrauta ja vaikka mitä pientä tarpeellista ja tarpeetontakin. Hotellissa oli helppoa liikkua, sillä kaikki toimi yhdellä avainkortilla, huoneen ovet ja sähköt sekä hissit. 





Torni hotellin ylimmästä kerroksesta löytyy Moro sky bar, josta näkee koko Tampereen. Meidän harmiksi baari oli niin tupaten täynnä, ettei mahduttu kuin hiukan kurkistelemaan yhden ikkunan reunasta. Alakerrassa palveli kaksi ravintolaa, joista toiseen me päästiin syömään, huonevaraukseen kuulunutta aamiaista. Pöytien täydeltä kaikkea hyvää ja jokaiselle jotain. Kaurapuuroa, haluamillaan lisukkeilla, muroja, jugurtteja, leipiä ja leivän päällisiä, vihanneksia ja hedelmiä, nakkeja, pekonia, mustaamakkaraa ja vaikka mitä hyvää.



Aamiaisen jälkeen testattiin valtava leikkihuone, täynnä jos jonkinlaisia leluja. Kiva olisi ollut nähdä myös sauna ja kuntosali, jotka meidän vierailun aikana olivat remontissa. Remontin aikana saunomaan olisi ilmaiseksi päässyt useampaankin lähellä olevaan hotelliin, hienosti hoidettu sekin. Jos vielä joskus yövytään Tampereella, ei hotellivaihtoehtoa tarvitse miettiä kahta kertaa. Torni hotelliin mennään aivan varmasti uudestaan. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...