maanantai 29. helmikuuta 2016

Äidin kevään ostoslista

Tulevan kevään ostoslista näyttää melko lyhyeltä. Pitkästä aikaa mun vaatekaappi alkaa näyttää siltä kuin toivoisin. Löytyy paljon keskenään yhdisteltäviä vaatteita ihan laidasta laitaan. Paljon perusvaatteita, joita voi yhdistellä, joko keskenään tai vähän erikoisempiin vaatteisiin, sekä jonkin verran asusteita, joilla saa tavallisestakin asusta mielenkiintoisemman. 

Kaapista puuttuu lähinnä rennompia ja sporttisempia vaatteita. Lähinnä niistä koostuukin kevään ostoslista. Boyfriend -farkuista, rennoista housuista, tennareista ja huppareista. Sekä muutamasta crop topista, hameesta ja käsilaukusta.

Tässä parhaat palat, jotka bongasin H&M:n kevään valikoimista!





Kaikki kollaasien kuvat H&M.




sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Meidän viikko kuvina

Jos viime viikonloppu oli rento, niin tämä kulunut viikko on sitten vastapainoksi ollut jotain ihan muuta. Hyvällä tavalla kiireinen, mutta myös aika väsyttävä viikko, vielä näin puolikuntoisena. 


Painoin joka päivä ylityötunteja vähintään puolituntia, jotta pääsen ensi viikolla lähtemään yhtenä päivänä aiemmin. Töiden jälkeen juoksin kotiin hakemaan autoa ja sieltä suoraan hakemaan Ilonaa mummulasta. Onneksi vanhempien luona pääsi istumaan valmiiseen pöytään, mutta valitettavasti siihen usein jäikin ihan liian pitkäksi aikaa. Kotiin päästyä, päästiin heti iltatoimiin ja valmistelemaan seuraavaa päivää. Siitä mentiin suoraan sänkyyn, sekä äiti että tytär. 



Eikä viikonloppua osattu ottaa yhtään sen rauhallisemmin. Mä osaan onneksi rauhoittua kiireessäkin, kunhan kiire johtuu jostain mieluisasta. Perjantaina sai lähteä melkein suoraan töistä ruokakauppaan ja kirppikselle. Lauantai kului mulla kotona siivoillen, Ilonan ja isin juostessa sukulaiselta toiselle. Mulla jäi kaiken pyykkäämisen jälkeen vielä aikaa käydä Ilonan kanssa lenkillä ja myöhemmin ajella siskon kanssa muutama kierros kylää ympärikin. Edes saunaan ei ehditty, joten toivottavasti jo ensi viikonloppuna pääsisi. 






Tämä päivä aloitettiin Ilonan toiveiden mukaisesti lenkkeilemällä luistelukentälle. Luistelun jälkeen jäätiin vielä pulkkamäkeen ja neiti oli vähän verran puhki kun lähdettiin kotiin päin. Kauaa ei koton ehditty olla sillä suunnattiin jo ruuan jälkeen kirppikselle. Kierrettiinkin samalla kolme lähiseudun kirppistä ja saatiin kulutettua yli neljä tuntia, kun käytiin syömässäkin. 







Nyt saakin mennä heti nukkumaan, jotta päästään huomenna taas pirteänä töihin ja päivähoitoon. Mukavaa alkavaa viikkoa!


lauantai 27. helmikuuta 2016

Sosiaalisen median orjat

Vastaantulija kävelee kadulla suoraan kohti, napit korvilla ja katse puhelimen näytössä. 
Kahvilan pöydässä pieni lapsi yrittää saada äitinsä huomion, kaatamalla juomalasin pöydälle, äiti tiuskaisee nostamatta katsettaan tabletista. 
Auto ajautuu vastaantulijan kaistalle ja hetken kuluttua taas takaisin omalleen, kohdallani näen, että nyrkin sisään kätkeytyy älypuhelin.

Tämä kaikki ja paljon enemmän, on arkipäivää. Miksi ja milloin virtuaalinen elämä vei huomion siltä todelliselta elämältä? 


Sosiaalinen media on ensisijaisesti ehdottomasti hyvä asia. Mutta missä kohtaa tulee raja vastaan? Tuleeko se vastaan silloin kun omalla somen käytöllä vaarannetaan toisten henkiä vai jo silloin kun some vie huomion lapsen ja aikuisen väliseltä kanssa käymiseltä?

Minusta raja tulee vastaan jo paljon aikaisemmin. Silloin kun aamulla ei pääse nousemaan sängystä tarkistamatta Facebookia tai silloin kun keskustelukumppani katsoo useammin puhelintaan kuin konkreettista seuraansa. Puhumattakaan siitä kun puhelimeen edes kosketaan auton ratissa. 


En halua osoittaa syyttävällä sormella ketään. Korkeintaan itseäni, sillä myönnän sen, että lapsen seurassa tulee usein itsekin käytettyä puhelinta ihan liikaa. Harvoin kaksin lapsen kanssa, mutta kun seuraan liittyy toinen aikuinen, sysään vastuun sanattomasti hänelle, klikkaamalla auki Instagramin. Yhdenkään lapsen eikä edes aikuisen pidä koskaan joutua taistelemaan huomiosta mitään älylaitetta vastaan. 

Kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa kasvokkain, on normaalia, eikä se ole korvattavissa kirjoitetulla tekstillä ja ilmeettömillä hymiöillä. Toivottavasti jokainen muistaa sen jatkossakin!


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Rento viikonloppu

Viikonloppu on otettu rennosti, niin rennosti etten edes muista koska aikaisemmin. Aina saa pää kolmantena jalkana juosta kaupasta ja sukulaiselta toiselle, ne kaksi vuorokautta, kun mies on viikosta kotona. Nyt oli pakko vähän höllätä, vaikka virtaa olisikin riittänyt. Tänne ei kaivata enää yhtään jälkitaudin, jälkitautia vaan huomenna suunnataan taas töihin ja Ilona jää mummun kanssa lomailemaan päivähoitajan loman ajaksi. Melkoista lomaa mullekkin. Säästyy yksi tunti vuorokaudesta, kun ei tarvitse kuskata taaperoa hoitoon toiselle puolelle pitäjää. Ja ruoka on pöydässä, kun tulee töistä. Mikäs sen parempaa, säästyy taas toinen tunti.




Lauantaina yritettiin vähän saada tolkkua tähän sairastupailusta aiheutuneeseen kaaokseen, muttei otettu mitään stressiä. Ilona ja Joni lähti kesken kaaoksen yhteen mummulaan, sillä olisihan se nyt ihan liikaan vaadittu, olla IHAN koko viikonloppu kotona. Toisaalta siivoilu kävi aika rivakasti, kun ei tarvinnut ketään häätää paikasta toiseen. Eikä kukaan saanut hermoromahdusta, vaikka Niiskuneiti uhkasi joutua hirveänkamalan imurin suuhun.


Ilta pyhitettiin perheelle ja herkuille, leffaillan merkeissä. Yhteistuumin (Lue: Taapero vei kaukosäätimen) valittiin elokuvaksi Kätyrit. Siis ne pienet keltaiset banaanin näköiset Minioneiksikin kutsutut, jos joku ei vielä tiedä. Leffa oli aika iso pettymys, mutta sipsit teki kauppansa ja kerrankin oltiin yhdessä.

Tänään nukuttiin kaikki kymmeneen, joka on jo maailman luokan ennätys. Sen seurauksena myös valvottiin illalla kymmeneen.. Venähtänyt aamu antoi hyvän syyn brunssille. Kasattiin kaikesta jääkaapista löytyneestä yllättävän hyvä brunssi ja syötiin pitkän kaavan mukaan ja tietysti tapeltiin vähän, tai no aika paljon, antibioottia vastaan.



Aamupalan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan pitkästä aikaa. Ekaa kertaa sairasteluiden jälkeen. Tutkittiin metsässä eläinten jälkiä, keinuttiin ja rakennettiin iiiso lumiukko. Voi sitä riemun määrää.

Ulkoilun jälkeen jouduttiin sanomaan taas isille heipat viikoksi. Hyvä tekosyy saada muuta ajateltavaa ja päästä pikkuneidin lempipuuhiin, leipomaan. Leivottiin viime viikolla, leipomatta jääneet ystävänpäivämuffinsit. Ihan yhtä hyviä ne oli onneksi viikon myöhässäkin.



Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

lauantai 20. helmikuuta 2016

Taaperon talvivaatetus, osa 1

Talvi on jo pitkällä, mutta vielä ehtii kurkistaa taaperon talvivaatetukseen. Olen oppinut hiukan hallitsemaan meidän lastenvaatemäärää, joten täksi talveksi meillä on kaksi haalaria, kaksi takkia ja yhdet housut, joille kaikille on oikeasti ollut käyttöä. Jonkun mielestä varmasti paljon tämäkin, mutta helpottaa hiukan pesuhommia, kun ei heti likaantumisen jälkeen tarvitse olla pesemässä, pestävää kun riittää muutenkin.

Ensimmäisessä osassa haalarit ja kerrasto, jotka meillä ovat kaikista kovimmassa kulutuksessa. 


"Käyttöhaalarina" meillä on jo viime talveksi ostettu, Molo kidsin Rainbow haalari. Haalari alkaa olla jo elämää nähnyt, mutta tosi hyvä siihen nähden, että on ollut meillä käytössä kaksi talvea ja edellisellä omistajalla muistaakseni yhden talven. Vedenpitävyys ei ole mennyt miksikään, vaikka tänäkin talvena, kurapyykkiä on saanut pestä jatkuvasti. 


En vaihtaisi sateenkaarikuosia mihinkään. Voi olla haasteellista löytää ensi talveksi, yhtä paljon silmää miellyttävä puku, yhtä hyvillä ominaisuuksilla. Haalarin kaveriksi meillä on Reiman pipo, Molon saman sarjan kintaat sekä Crocsin vilkkuvat saappaat.




Kakkoshaalarina toimii ihana ReimaTecin pinkki haalari, joka on myöskin kirppislöytö. Reiman haalari on toiminut meillä lähinnä vaunuhaalarina ja on siksi yleisilmeeltään paremmassa kunnossa. Toivotaan, että tämä menee vielä ensi talvena rymyhaalarina, kun on kokoa isompi kuin Molon haalari. 


ReimaTecin haalarikin on täysin veden- ja tuulenpitävä, enkä muunlaista enää ostaisikaan. Reiman haalarin kaverina Lassien pipo ja kintaat sekä ReimaTecin pitkävartiset tarralenkkarit.



Väliasuna meillä toimii Pierre Robertin merinovillakerrasto. Tosi kätevä, kun ollaan välillä pidetty tätä ihan pelkästään haalarin alla, eikä tule kylmä muutaman asteen pakkasellakaan. Toisaalta kovemmilla pakkasilla menee myös toisen kerroksen päälle tai alle. 


Ihastuin jo viime talvena merinovillaan, joka on ihanan ohutta, mutta silti niin pehmeää ja lämmintä. Ei tarvitse enää pukea lasta Michelin -ukoksi, vaan lapsi pääsee ulkona hyvin liikkumaan. Me tilattiin tälle kaudelle paita, legginsit ja kahdet sukat ja niiden kaveriksi sopi vielä viimevuotinen kypärämyssy.





perjantai 19. helmikuuta 2016

Saippuaa valmismassasta

Tein ennen joulua ensimmäistä kertaa itse palasaippuaa. Lähdin liikkeelle valmismassasta, jota tilasin Lahtisen vahavalimolta. Massa sulatettiin mikrossa tai vaihtoehtoisesti kattilassa vesihauteessa. Mikrossa lämmitykseen käy mikroaaltouunin kestävä muovikulho, mutta haudekattilan on oltava ruostumatonta terästä.  Minä sulatin massaa mikrossa yhteensä noin kymmenen minuuttia, mutta kannattaa sulattaa pienissä erissä, ettei massa pääse tummumaan. Massaa kannattaa sekoittaa lämmitysten välissä, sillä valmista massaa ei saa enää sekoittaa, jottei siihen jää ilmakuplia.


Jaoin sulan massan kahteen osaan, joista toiseen osaan sekoitin männyn tuoksuista eteeristä öljyä ja toiseen eukalyptuksen tuoksuista. Mäntysaippuaan lisäsin sinisen saippuavärin ja eukalyptuksen tuoksuiseen, oranssin värin. Mielestäni kivemman lopputuloksen sai väripigmentillä, muttei värijauheellakaan huonoa tullut, mielipidekysymys. Myös saippuavärit ja eteeriset öljyt ostin Lahtisen vahavalimolta. 


Kun olin sekoittanut massaan kaiken haluamani, kaadoin valmiin massan maitopurkkeihin, joista olin valmiiksi leikannut kyljet auki. Muoteiksi käy myös valmiit saippuamuotit tai esim. jugurttipurkit tai silikoniset leivontamuotit. 


Annoin saippuan jähmettyä noin vuorokauden, jonka jälkeen poistin saippuahalot muoteista. Leikkasin halot palasaippuoiksi ja siistin palojen reunat vielä käsin, veistä apuna käyttäen. Yhdestä kilon massapaketista tuli n. kymmenen palaa saippuaa. Käärin valmiit palat tuorekelmuun, kuivumisen estämiseksi. Joululahjoiksi antamiini saippuoihin tein etiketit kuviopaperista. Koska valmismassa muodostui yllättävän helppo työstöiseksi, tein saippuaa myös itse alusta loppuun, siitä lisää myöhemmin.




Mitä meille kuuluu?

Blogi ei viimeisimmän postauksen jälkeen lähtenyt hurjaan nousukiitoon, vaikka niin toivoinkin. Ehkä tämän postauksen myötä, jo uskaltaa niin luvata?

Koska blogi on pysytellyt hiljaa jo viisi kuukautta, on olettaenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Meille vieläpä normaalia enemmän näin lyhyeksi ajaksi. No mitä meille sitten kuuluu?


Se suurin muutos, jonka vuoksi blogikin hiljeni, oli mun paluu opintojen pariin sekä Ilonan päivähoidon aloitus. Suoritin kahdeksan viikkoisen työssäoppimisjaksoni pienessä paikallisessa vaateliikkeessä ja Ilona pääsi perhepäivähoitajalle mun työmatkan varrelle. Kahdeksan viikkoa hujahti mukavassa paikassa ja seurassa nopeasti ja sain opintoni päätökseen lokakuun lopulla. Virallinen päättötodistus kolahti postilaatikkoon marraskuun lopulla, jolloin myös juhlittiin mun valmistumista suvun kesken. Pakko vielä kehaista, että erittäin hyvin arvosanoin musta tuli siis virallisesti vaatetusompelija. 

Hyvä tuuri jatkui ja pääsin heti lokakuussa työssäoppimisen loputtua töihin viiden viikon pätkäksi ja nyt tammikuussa sain jatkaa samassa työpaikassa seuraavan pätkän, maaliskuun loppuun saakka. 


Kaiken tämän lisäksi ehdin olla työttömänä puolitoistakuukautta, jolloin sai täysillä nauttia Ilonan seurasta ja hyvistä ulkoilukeleistä. Ilona on ihan innoissaan leipomisesta joten leivottiin paljon ja laitettiin joulua valmiiksi. Vietettiin joulua, uuttavuotta ja Ilonan 2v synttäreitä lähisuvun kesken. Ja ehdin pari breikkiäkin ottaa arkeen. Ensin ennen joulua kahdestaan Jonin kanssa, Antti Tuiskun Logomon keikan merkeissä ja tammikuussa lähdin ihan yksinäni, omalla kaveriporukalla, vuorokauden risteilylle. 


Paljon on mahtunut viiteen kuukauteen ja paljon jäi vielä kertomattakin. Yritän kevään mittaan poimia tänne, vielä parhaita paloja meidän syksystä. Viikonloppu koitetaan toipua, koko alkuvuoden jyllänneestä flunssasta, joka nyt toivottavasti loppuhuipennukseksi, iski Ilonalle vasempaan korvaan korvatulehduksen ja molempiin silmiin silmätulehduksen, sekä mulle molempiin korviin tulehduksen, molempiin silmiin tulehduksen ja alkavan poskiontelotulehduksen. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...