tiistai 31. toukokuuta 2016

Vaihe

Oletteko huomanneet kuinka vanhemmat usein selittävät lastensa tekoja erilaisilla vaiheilla tai lohduttavat ystäviään tokaisemalla, se on vain ohi menevä vaihe. On vaihe jolloin heittäydytään kaupan lattialle makaamaan, vaihe jolloin lyödään kaveria ja purraan äitiä, vaihe jolloin suuhun kelpaavat vain karkit. Yhtä vaihetta seuraa toinen vaihe ja hyväuskoiset äidit elävät vaiheesta toiseen odottaen jotain parempaa vaihetta. Vaihetta jolloin ruoka maistuu, äidin sylissä on kiva olla, omakin seura kelpaa eikä toisen lapsen kädestä oteta lapiota. Valitettavasti sellaista vaihetta ei taida ollakaan, vaikka me niin haluttaisiin uskoa. Elämä on yhtä vuoristorataa koliikki-itkua, eroahdistusta, esiuhmaa, uhmaikää, kyselyikää, murrosikää ja lastenlasten koliikki-itkua. Miksi lasten käyttäytymistä edes pitäisi selittää erilaisilla vaiheilla? Miksei vaan voi olla hyviä ja huonoja päiviä niin kuin meillä aikuisillakin. Kyllä minullakin saattaa olla viikkoja jolloin mikään ei huvita eikä kiinnosta eikä kukaan tule sanomaan, että sulla on nyt se vaihe!


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kyllä mäkin kaipaan

Oon monesti täällä toitottanut kuinka en mistään hinnasta vaihtaisi tätä nykyhetkeä, entiseen elämääni. Vähintään yhtä monta kertaa on kuultu lause, ei mulla ole jäänyt mikään vaihe elämättä. Ja tottahan se on, elämä jatkuu edelleen, lapsen saannin jälkeenkin. Melkein yhtä usein, kun olen nuo lauseet tänne näpytellyt, olen miettinyt jääkö jollekin väärä kuva. Ei musta ole väärin elää nuoruuttaan, enkä mistään hinnasta pyyhkisi omaakaan nuoruuttani pois. 

Ei mulla ole muistinsopukoissa mitään kaduttavaa, vaikka kaikennäköistä, tyhmääkin on tullut tehtyä ja kokeiltua. Toki on asioita jotka jälkeen päin ajateltuna tekisin toisin tai jättäisin kokonaan tekemättä, muttei mitään sellaista, jonka kanssa en voisi elää. Onneksi. Se mitä tällä höpinälläni haen takaa, on se, että vaikken takaisin haluaisi palata, on mullakin asioita, joita ikävöin, aina silloin tällöin. 


Kaikista eniten ikävöin sitä spontaaniutta ja vapauden tunnetta. Sitä, että voi koska tahansa lähteä viiden minuutin varoitus ajalla, minne vaan. 

Ei tarvinnut miettiä, koska pysähdytään syömään, koska vaihtamaan vaippaa. Mentiin vaan niin kauan kuin tietä riitti ja syötiin kun siltä tuntui.

Kaipaan sitä, että voi syödä mitä vain. Aamupalaksi makkaraperunat ja kahdelta yöllä pussillinen karkkia ja jos ei ollut nälkä niin ei syönyt, eikä kukaan kyseenalaistanut tai vaatinut osuuksiaan.

Vastapainoksi minä kaipaan omaa rauhaa. 

Kaipaan kirjan lukemista. 

Kaipaan aikaa omille harrastuksille ja intohimoille. 

Kaipaan aikaa käydä yksin vessassa ja suihkussa. 

Kaipaan lämmintä ruokaa ja kuumaa kahvia. 

Kaipaan yksin syötyä suklaalevyä.

Kaipaan loppuun luettuja lehtiä ja ajatuksella kirjoitettuja viestejä.

Kaipaan sitä, että sai tehdä mitä halusi, ilman, että joku kyseenalaisti ja jos kyseenalaisti, osasi olla välittämättä, enää ei osaa. 

Kaipaan silloisia suuria murheitani, jotka näin jälkeen päin tuntuvat ihan mitättömiltä.

Kaipaan sitä, että kaikki on mahdollista ja jokainen tie avoinna!

Mutta silti vielä tuhannennen kerran, on meillä niin ihana ja helppo taapero, ettei yli 20 kaipaamaani asiaa, saa edes harkitsemaan paluuta entiseen. Ei ikinä. 




perjantai 27. toukokuuta 2016

Nämä haluan muistaa aina

Lapsuus on ohi kiitävä hetki. Hetki täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Hetkiä, jotka haluaisi muistaa ikuisesti ja elää yhä uudelleen. Kovin helposti nämä hetket jäävät arjen ja kiireen jalkoihin. Ehkä parasta juuri onkin se ihan tavallinen arki.

Nämä hetket minä haluan muistaa aina:

Haluan muistaa ensimmäisen ikenet paljastavan hymyn.

Katseen, joka seurasi ensin pyörivää apinamobilea, sen jälkeen äidin kasvoja.

Haparoivat kädet, jotka tarttuivat ylhäältä roikkuvaan leluun, ihan varovasti.

Vatsalleen käännähtämisen mukanaan tuoman leveän hymyn. 

Varmat konttausaskeleet, jotka johtivat imurin luo.

Haluan muistaa ensimmäisen, vahvalla suhisevalla ässällä varustetun isi -sanan.

Ja yhtä vahvan Sotilaskodissa, ilmoille kajautetun äiti huudon. 



Ensimmäiset haparoivat askeleet taaperokärryn avustuksella.

Ja sen vauhdin, jolla mentiin päin hellaa, kun jalat alkoivat kuljettaa.

Haluan muistaa hetket, kun viimeisiä kertoja rauhoitut rinnalle. 

Ne kerrat, kun innoissasi selitit hoitopäivän tapahtumia. 

Sen iloisen hymyn, kun pitkän päivän jälkeen äiti saapui.

Onnen, kun osasit laskea kaikki kahdeksan kirjan hahmoa.

Haluan muistaa ikuisesti sen itsessäni tunteman ylpeyden tunteen, jonka kiitoksesi ja anteeksi pyyntösi sai aikaan.



Mielettömän onnen tunteen, kun sait ihan kaikki vaatteet itse päälle.

Kun onnesta soikeana lauloit koko pienet sammakot säkeistön itse.

Sen kuinka ylpeä olit, kun tokaisit, enää ei tartte vaippaa.

Kun yhtäkkiä olit kasvanut niin isoksi, että kaikkeen voi vastata, minä itte.

Hetken kun nauru raikuen juoksit isin kanssa ympäri vihreää pihaa.

Haluan muistaa kuinka pinnasängystä tuijottavat katse tokaisi, äiti tykkään sinusta ja halauksen jälkeen jatkoi, minä rakastan sinua. 


Ja voi mahdoton kuinka pieni hän on joskus ollut <3

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Täältä tullaan Ruotsi!

Me aletaan olla jo niin lähellä lähtöä, että alkaa jo hiukan jännittää. Aamulla lähdetään ajelemaan kohti Vaasaa, jossa yövytään eka yö ja perjantaina sitten päästään ylittämään Itämeri. Kaikki alkaa olla niin valmista kun tässä vaiheessa voi. Laukut pakattu, asuntovaunu siivottu ja koti tip top, odottamassa meidän paluuta.

Että voikin aikuinen ihminen olla innoissaan naapurimaahan menosta. Suurin osa suuntaa lomansa etelän hiekkarannoille ja rohkeimmat reppureissaavat ympäri maailmaa. Mä en oo ikinä osannut edes kaivata mihinkään lämpimään. Lähden paljon mieluummin kiertämään kotimaata tai tässä tapauksessa länsinaapuria. Ei sillä, ettenkö voisi joskus kuvitella matkustavani kauemmaskin, mutta vielä ei ole sen aika. 

Jottei blogi hiljenisi vallan, juuri henkiin herättyään, olen ajastanut teille muutaman valmiin postauksen. Mahdollisuuksien mukaan kirjoittelen kuulumisia myös paikan päältä, mutta ennen kaikkea nautin, lomailen ja vietän laatuaikaa perheen parissa. 

Sillä aikaa meitä voi seurata Instagramissa nimimerkillä @marb_le ja Snapchatissä nimimerkin marikristiinaaa, takaa.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Kesän 2016 bucketlist

Viime vuoden tapaan, heti kesän alkuun on hyvä tehdä pieni bucketlist, siitä mitä tuleva kesä voisi pitää sisällään. Tietysti suurin osa ajasta kuluu työpaikan harmaiden seinien sisällä, mutta kaikki muu väliin jäävä aika aiotaan elää enemmän kuin täysillä.

Jäätelö
Jäätelö on ihan ehdoton kesäherkku. Jätskikausi alkoi jo ensimmäisestä jätskiauton käynnistä ja jatkuu pitkälle syksyyn, melkein päivittäisenä tapana. Nam!

Lämpö
Lämpimistä päivistä pitää ottaa kaikki ilo irti, niinä muutamina viikkoina, kun sää meidän maassa sallii. Vaikka sitten niistä illan viimeisistä auringon säteistä työpäivän päätteeksi.


Karavaanarit
Ilman asuntovaunua ja leirintäalueita, ei kesää tule. Tänä vuonna kohteena on Ruotsi ja ihan pian me ollaankin jo matkalla. Laatuaikaa oman perheen kesken.

Toriherkut
Torille on päästävä vielä toistamiseen ennen loman loppua. Ostoskassi täytetään, tuoreilla kotimaisilla herkuilla. Mansikoilla, porkkanoilla, sipuleilla ja savukalalla.



Itsestä huolehtiminen
Kesä on hyvä syy lakata varpaan kynnet ja sheivata talven jäljiltä unohtuneet sääret. Sen myötä aion kaivaa esiin, ruuhkavuosien alle jääneen itseni. Pitää huolta ulkonäöstä, syödä säännöllisemmin ja liikkua enemmän. Tämä suunnitelma saisi jatkua vielä kesän jälkeenkin.

Uiminen
Tapahtui se sitten sään salliessa uimarannalla tai -hallissa, niin uimaan on päästävä ja pian. Pieni vesipeto ei ainakaan malta odottaa ja kieltämättä omakin mieli suuntaa veteen päin, kun ihottuma on pitänyt mut pitkän aikaa poissa uimahalleista.


Huvipuisto
Viime kesänä huvipuistoilut jäi täysin välistä. Ehkäpä tänä vuonna saisin houkuteltua jonkun päiväksi mukaani. Vähän tekisi jo mieli pyörimään pää alaspäin.

Hyvä ruoka
Jäätelön ja toriherkkujen lisäksi kesään kuuluu vahvasti grilliruoka. Grillimakkara alkaa nyt jo pursuta ulos korvista, mutta onneksi kesän mittaan herkkuvalikoima laajenee. Sen lisäksi olisi kiva päästä piknikille järven rantaan tai vaikka omalle takapihalle


Maton pesu
Maton pesu kuuluu kesään kuin kesään. Ihana päästä tuoksuttelemaan mäntysuopaa ja tuoda koko kotiin puhdas tuoksu. Tänä vuonna Ilonakin pääsee jo kokeilemaan.

Kesähepenet
Mikäs sen ihanampaa kuin auringonpaiste kevyt tuuli ja tuulessa liehuva hameen helma. Kesän tullen ihan hullaantuu kaikista näyttävistä vaatteista. Hapsuista, napapaidoista, pitkistä helmoista, kukkasista, pitseistä, hassuista aurinkolaseista ja hippityyleistä.


Ystävät ja sukulaiset
Ystäviä näkee nykyään tosi harvoin, eikä sukulaisillekaan hirveästi aikaa riitä. Toivottavasti kesä antaa vähän enemmän mahdollisuuksia. Ystävien kanssa vietetyn ajan voisi yhdistää, vaikka piknikille tai huvipuistoon.

Valokuvat
Haluan kuvata talteen kaikki ihanat kesämuistot ja luonnon kauneuden ja vihreyden. Niiden vierellä on ihana sitten talvella haikailla kesän lämpöä ja valoa. Toisaalta haluan viettää paljon aikaa myös ilman kameroita ja puhelimia. Vain olla ja nauttia hetkestä tässä ja nyt.


Polkupyöräily
Jos säät suosii, kesä on ihanaa aikaa liikkua ulkona. Ei tarvitse odotella salille pääsyä, kun voi vaan laittaa lapsen istuimeen ja lähteä polkemaan. Tänä vuonna aion polkea paaaljon enemmän kuin edellisinä vuosina. Parasta hyötyliikuntaa ikinä.

Ennen kaikkea aion stressata vähemmän, nauttia enemmän ja elää tässä hetkessä. Aika paljon löytyy samoja suunnitelmia kuin viime kesältä ja monelta aiemmaltakin. Nyt vain toivotaan, että säät suosii ja kesä tuo mukanaan monta ikimuistoista hetkeä. Mitä kuuluu sun kesään?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ihana, ihana kesä!

Kesä pääsi kerrankin toden teolla yllättämään. Eipä olisi kuukausi sitten, lumisateessa arvannut, että muutaman päivän päästä nautitaan lähes hellelukemista. Toivottavasti yhtä hyvät kelit jatkuu koko kesän.




Voiko muuta toivoa kuin lämpöä, auringonpaistetta, minihameita, hymyileviä vastaantulijoita ja värikkäitä kukkia kaikkialla? En minä ainakaan, kesä on jotain niin ihanaa! Musta tuntuu, että herää itsekin eloon kukkien, ötököiden ja puiden lehtien mukana. 




Olin jo ehtinyt harmitella, että koko kesä menee töissä, mutta kesä päättikin yllättää samana päivänä, kun jäin työttömäksi. Ehkä ei sitten kesällä ihan niin paljoa harmita tehdä töitä sisällä, kun on jo muutaman viikon saanut nauttia auringosta. 

Voiko tähän kirjoittaa vaan kymmenen kertaa KESÄ KESÄ KESÄ?




sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mikä sinusta tulee isona?

Taiteilija, olisi vastannut neljävuotias Mari, vielä kymmenvuotiaskin. Yläasteen lähestyessä vastaus muuttui jonkinlaiseksi taiteilijaksi. Tiesin jo, ettei musta mitään taidemaalaria tulisi, mutta ehkä muotisuunnittelija, artesaani tai graafikko. No ei tullut. Silloin kun koulutuspaikkoja haettiin, viisitoistavuotias minäni oli enemmän kuin hukassa. Hain graafikoksi ja artesaaniksi, yllätys, yllätys en päässyt. Tai pääsin varasijalta, mutten sitten kuitenkaan mennyt, kun koko elämä oli täällä. Arvatkaa kaksi kertaa olenko katunut? Olen. 

Nyt kaksikymmentävuotiaana olen saman kysymyksen edessä ihan yhtä hukassa. Ei ihme, ettei neljävuotias tiedä oikeaa vastausta, jos sitä ei tiedä 16 vuotta myöhemminkään. Tietääköhän ikinä? Olen monesti miettinyt miksi sama kysymys, esitetään niin monessa paikassa ja mitä sillä edes tarkoitetaan? Eihän taaperoikäinen edes tiedä mitä ammatteja on olemassa. Tietääkö viisitoistavuotiaskaan? Tuskinpa. En minäkään tiedä.



Kuka edes määrittelee, että tuo kysymys tarkoittaa juuri ammattia? Vaikkei mulla toistaiseksi ole unelmien ammattia, tuli minusta äiti. Se on arvokkaampi titteli kuin yksikään ammatti. Sitä ei saavuteta kolmen vuoden koulutuksella. Sitä opiskellaan koko loppu elämä. 

Vaikka minulta tuo tärkein titteli jo löytyy, totuus on kuitenkin se, ettei pelkästään sillä pärjää. Eikä sillä, että tahtoisinkaan, kyllä mä kaipaan muutakin. Vaikka töitä on tiedossa, olen antanut itselleni luvan haaveilla uudesta opintoalasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin kuin sanoin mulla ei edelleenkään ole harmainta aavistustakaan mikä musta tulee isona. Ihan kaikki on käynyt mielessä. Oman alan jatkaminen ammattikorkeassa, valokuvaaja, autonasentaja, automaalari, toimittaja ja olenpa joskus salaa haaveillut, josko tällä blogilla elättäisi perheensä, haha no tuskinpa sentään. Ehkä joskus tulevaisuudessa osaan kertoa enemmän. Sitten joskus, kun uusien opintojen aika voisi koittaa.

Joko sinä tiedät mikä sinusta tulee isona?





lauantai 21. toukokuuta 2016

Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Lupasin jo ajat sitten kerto meidän pääsiäisloman hotellivalinnasta, Solo Sokos Hotel Tornista. Yksinkertaisemmin Tampereen Torni hotellista. Torni hotelli sai meidän perheeltä ihan täydet viisi tähteä. Me ollaan aika vaatimattomia hotellikäyttäjiä, sillä mun hotelliyöt voi laskea yhden käden sormilla ja Ilonalle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Voitte varmaan kuvitella, että tällä taustalla, Torni hotelli ylitti kaikki odotukset ja vielä paljon enemmänkin. 



Palvelu pelasi hyvin. Varasin meille kahden hengen huoneen netistä, ja seuraavana päivänä sain soittamalla varattua vielä ilmaisen matkasängyn Ilonalle. Hotellille oli helppo löytää, sillä se sijaitsee ihan rautatieaseman kupeessa. Parkkihalleja löytyy ihan vierestä useampikin ja niistä pääsee muutaman rappusen kiipeämällä suoraan hotelliin. Näin lastenrattaiden kanssa liikkuessa olisin voinut tässä vaiheessa toivoa pientä ramppia. Se taitaakin olla ainut huono sanottava Torni hotellista. Vastaanotto sujui ihmismassasta huolimatta reippaasti ja hotellihuoneessa meitä odotti aivan ihana näky. 



Iso pehmeä parisänky, kylpyamme ja tilaa vaikka muille jakaa. Ei pienintäkään likaa missään ja pienin matkustajakin oli otettu huomioon ihan kaikessa pottaa myöden. Tarjolla oli kahvia, teetä ja kaakaota niin paljon kuin ehti juoda ja jääkaapista sai maksua vastaan limsaa ja alkoholeja. Tosin ei ihan meidän budjettiin sopivin hinnoin. Aiempiin kokemuksiin verrattuna kaikki oli luksusta. Kirjoja, musiikkia, hiustenkuivain, silitysrauta ja vaikka mitä pientä tarpeellista ja tarpeetontakin. Hotellissa oli helppoa liikkua, sillä kaikki toimi yhdellä avainkortilla, huoneen ovet ja sähköt sekä hissit. 





Torni hotellin ylimmästä kerroksesta löytyy Moro sky bar, josta näkee koko Tampereen. Meidän harmiksi baari oli niin tupaten täynnä, ettei mahduttu kuin hiukan kurkistelemaan yhden ikkunan reunasta. Alakerrassa palveli kaksi ravintolaa, joista toiseen me päästiin syömään, huonevaraukseen kuulunutta aamiaista. Pöytien täydeltä kaikkea hyvää ja jokaiselle jotain. Kaurapuuroa, haluamillaan lisukkeilla, muroja, jugurtteja, leipiä ja leivän päällisiä, vihanneksia ja hedelmiä, nakkeja, pekonia, mustaamakkaraa ja vaikka mitä hyvää.



Aamiaisen jälkeen testattiin valtava leikkihuone, täynnä jos jonkinlaisia leluja. Kiva olisi ollut nähdä myös sauna ja kuntosali, jotka meidän vierailun aikana olivat remontissa. Remontin aikana saunomaan olisi ilmaiseksi päässyt useampaankin lähellä olevaan hotelliin, hienosti hoidettu sekin. Jos vielä joskus yövytään Tampereella, ei hotellivaihtoehtoa tarvitse miettiä kahta kertaa. Torni hotelliin mennään aivan varmasti uudestaan. 




perjantai 20. toukokuuta 2016

Lomasuunnitelmia

Mun lomalle lähtö ei koskaan ole ollut mikään yksinkertainen, varataan matka ja mennään. Mun on pakko tietää viikkoja aikaisemmin, kirjoittaa listaa toisen perään ja suunnitella suurin piirtein minuuttiaikataulu. Välillä aika rasittavaa, mutta varsinkin lapsen kanssa kyllä palkitsevaa. Kun kaikkeen on varautunut tarvitaan aika isoja mullistuksia, että jokin menisi pahasti pieleen.

Viime kesästä saakka ollaan mietitty uutta loma kohdetta ja nyt viime viikolla vihdoin se lyötiin lukkoon. Suunnataan tänä vuonna asuntovaunu perässä Suomen rajojen ulkopuolelle, Pohjois-Ruotsiin. Yöpymispaikkakunnat ollaan pohdittu jo valmiiksi, budjetti laadittu ja nähtävyyksiin tutustuttu ruudun tältä puolen.

Vähän osasin jättää varaa sattuman varaisille pistäytymisille ja loma-ajassakin on onneksi joustamisen varaa, jos satutaan viihtymään pidempään. Nyt pääsee kirjoittamaan pakkauslistaa ja ihan pian jo pakkaamaankin. En voi uskoa, että viikon päästä ollaan jo Ruotsin puolella.


Jos siellä näytön toisella puolen istuu joku kokeneempi Ruotsin matkaaja, niin vinkkejä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään. Erityisesti lapsiystävällisistä kohteista. 


torstai 19. toukokuuta 2016

Ihan tavallinen vappu

Vappu oli ja meni jo ajat sitten, mutta pakko vielä hetkeksi palata tuonne kolmen viikon taa.


Mitä kuuluu ihan tavalliseen vappuun? No ainakin, hyvää ruokaa, läheisiä ihmisiä, iloa ja naurua. Pahitteeksi ei ole myöskään auringonpaiste eikä hellelukemia hipova lämpömittari.


Musta moni juhlapyhä menee ihan överiksi kun yritetään nähdä ihan hirveästi vaivaa koristelujen, siivouksen ja tarjoiltavien kanssa. Koko idea rentoutumisesta ja yhdessä olosta jää usein kaiken hössötyksen alle. Vappu on ainakin meille vähän pienempi juhla ja juuri siksi eniten hyvän olon juhla. Meidän vappuun kuului samoja asioita kuin moneen muuhunkin lauantaihin. Lenkkeilyä, grillailua, yhdessä oloa, pihalla touhuamista ja saunomista.




Vapputunnelma saatiin aikaan puhaltamalla muutamat ilmapallot, levittelemällä serpentiinit sekä nauttimalla simaa ja munkkeja. Ja pitihän sitä pienimmälle hakea kasvomaalaus ja heliumpallo.




keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Täydellinen loman aloitus

Mun Instgaram seuraajat on varmaan saanut kuulla kyllästymiseen saakka sanoja täydellinen ja ihana. Juuri sitä meidän alkukesä on ollut. Yleensäkin olen liikkeellä positiivisella asenteella, mutta nyt ei ole tarvittu edes sitä. Elämä rullaa omalla painollaan, ei mitään sen suurempia murheita (kop kop) ja säät suosii. Mulla alkoi toukokuun alusta kuuden viikon työttömyys, mutta otan sen ihan loman kannalta. 



Mulla oli vaikka mitä suunnitelmia kaappien siivoamisesta, blogin henkiin herättelyyn ja takapihan laittoon, mutta säät yllätti niin, että laitettiin kaikki suunnitelmat uusiksi. Paljon ollaan reissattu ja kaikki väliin jäävä aika ollaan nautittu auringosta omalla pihalla. Toivotaan, että aurinko ei pysyttele kauaa poissa. 




Auringon palvomisen lisäksi piha on valmistunut kiitettävästi, ollaan ehditty shoppailla jo kahtena päivänä, kiertää sukulaisten luona, pitää kynttiläkutsut ja käyty moikkaamassa kaveria Turussa. Molempien tyttöjen hiukset on laitettu uuten uskoon, kevään ensimmäiset markkinat koluttu läpi ja juhlittu niin vappua, äitienpäivää kuin Jonin synttäreitäkin.



Illat on vierähtänyt aika pitkälti nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja karttakirjassa. Sillä nyt alkaa olla varmaa, että suunnataan kesälomareissulle Ruotsin Lappiin,  kun Jonin loma osui samaan kohtaan, kun mun työttömyys. Olen kiertänyt Suomea, vaikka ja kuinka, mutta ulkomailla en ole käynyt koskaan. Jos Ruotsin risteilyä ei lasketa. Itse en ainakaan laske ennen kuin olen jalkani painanut vieraaseen maahan. En malta odottaa!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...